sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Su 2.10. - Pirkka #15 + viikko 39

Su 33km, 2h 55min-

Ap: 33.0km, 2:55:12, 5:19/km.

Osallistuin Pirkan hölkkään 15. kertaa. Matkaa hölkkämestariksi on enää 5 vuotta, jos kaikki menee hyvin. 2000-luvulla vain vuodet 2001 ja 2004 ovat jääneet minulta Pirkan osalta väliin. Tulosmielessä tämä viimeisin meni sijalle 13, joten tuloskäyrä ei ole optimaalinen. Toisaalta jäin enkastani vain 1min 10s*, joten eihän tuohon ihan tyytymätön voi olla.

Juoksu tänään oli pitkä lenkki hölkkävauhtia ja ihan tarpeeksi oli siinäkin tekemistä. Mielenvirkistykseksi otin kännykän mukaan ja pidin kuvaustaukoja ja some-katkoksia matkalla sopivin välein. Sen verran katselin kelloa, että pysyin melko turvallisesti kolmen tunnin vauhdissa koko ajan.

Jälkikäteen hieman harmitti, kun tulosluettelosta huomasin, että maajoukkuekävelijä ja blogini vakioseuraaja (=on todistettavasti kerran lukenut) kävelijä Hele Haapaniemi tuli maaliin pari minuuttia minua aikaisemmin. Olisinpa pitänyt lyhyemmän sometauon Hervannassa ja ottanut edes pienen loppukirin, niin olisin saattanut päästä Helen peesissä maaliin.

Kiitokset vielä Hannulle ja Arille kyydistä ja Hannulle onnittelut podium-paikasta kovalla ajalla!
Ohessa kuva startista. Hannu ujosti kakkosrivissä, että ei olisi nopeampien tiellä.


*Per kilometri

Ip: lepo.

Viikko 39 (26.9.-2.10.2016)

Juoksua 79km (5:18/km).
Liikuntaa yhteensä 7h 00min.

Taas meni yksi viikko onnettomilla kilsoilla ja toimimattomilla jaloilla. Uutta putkeen vaan. 1500m kisa oli sentään positiivinen juttu.

Jaksan edelleen ihmetellä sitä, että lääketiede (tai ainakaan suomalaiset lääkärit) eivät tiedä hoitokeinoa takareisien toimimattomuuteen. Se ei mahdu minun päähäni ja ainoa keksimäni selitys on, että lihasongelmat eivät vain pääse lääketieteen tai solu/molekyylibiologian tutkimusaihelistalla niin korkealle, että joku tekisi asialle jotain. On muka kaikenlaisia tärkeitä sairauksia etusijalla ja ehkä veteraanijuoksijan persukset eivät vain kiinnosta tutkijoita.

Muutenhan asia on selvä kuin pläkki, että jollain lääkkeellä nuo jalat saisi kuntoon. Mitään mekaanista tai rakenteellista ongelmaa ei ole. En usko, että vika on mitokondrioissakaan, kun niitä on koulutettu ihan tarpeeksi. Jos lihassoluja on kadonnut tai kuollut, niin pitäisihän sekin jotenkin olla tutkittavissa koepalalla tai jollain. Jotain menee pieleen lihaksen toiminnassa ja sehän on vain solukemiaa. Jotain ainetta on liikaa tai liian vähän, tai joku geeni on mennyt vinoon tms. Ihan pitäisi olla korjattavissa oleva vika jollain aineella tai geeniterapialla. Ortopedia on selvästi viimeinen lääketieteen ala (ortopedisia leikkauksia lukuunottamatta), joka edelleen perustuu vanhan kansan oppeihin ja ei ole siirrytty käyttämään ongelman juurisyitä hoitavia lääkkeitä. Ja ennenkuin joku saivartelee juurisyiden ja oireiden hoitamisen eroilla, niin minulle kelpaa kyllä oireiden hoitaminen varsin hyvin, eli juurisyillä tarkoitan niitä syitä, joiden takia aivoista (tai mistä lie selkäytimestä) lähetetty käsky ei konvertoidu lennokkaaksi takareiden heilahdukseksi.

On se vaan perkele, jos pitää itse tämäkin kemian ongelma ratkaista ja ostaa sitten aineet jostain bulgarialaisesta webbikaupasta.

Ei kommentteja: