Pitkis jäi juoksematta pohjevaivan takia.
Ap: crosstrainer 60min.
Ip: jalkateräjumppa 40min + crosstrainer 60min.
Viikko 41 (5.-11.10.2015)
Juoksua 26km (5:36/km).
Liikuntaa yhteensä 10h 15min.
Tuli vammaviikko. Tiistain mäkivedoissa pohje sanoi poks ja sen jälkeen ei oikein ole päässyt hölkkäämään. Ei vamma mitenkään vakavalta tunnu, mutta ei juostakaan viitsi. Olisikohan nyt ylimenokauden aika?
Nyt kun edessä on jonkinlainen pieni juoksutauko, niin oli hyvä hetki miettiä miten tästä eteenpäin. Mielessä on parikin selvää muutosta/ideaa, mutta niistä myöhemmin. Yksi uusi ulottuvuus kuitenkin liittyy mentaalitreeniin ja siitä olen heti tänään ottanut pari action pointtia, kuten alta selviää.
Tämän päivän digibox-tarjonta crossarilla oli silmiä avaava omiin vajavaisuuksiini liittyen. Ensin siellä taas antropologit, nuo humanistien ortopedit, rakensivat autenttista mallia jostain alkuihmisestä. Hermo meni heti ohjelman alussa, kun ryhmän johtaja aloitti tyyliin: "Luuranko on vähän vajaa ja meillä on nyt vain tämä hampaan puolikas, mutta onneksi on muitakin keinoja saada selville, miltä tämä alkuihminen näytti." Ajattelin heti, että niin on, nimittäin arvailu ja satujen keksiminen… Sinnittelin kuitenkin ohjelman loppuun stressihormonit korkealla.
Seuraavassa ohjelmassa Michael Mosley sitten jatkoi omaa tutkimussarjaansa yhden miehen otannalla ja selvitti voisiko hänestä tulla elämään myönteisesti suhtautuva optimisti nykyisen negativisminsa sijaan. Ja onnistuihan se CBM:n ja Mindfulnessin voimalla! Voisinko minäkin siis oppia sietämään arvailevia antropologeja ja suhtautumaan hymyillen juoksuvastoinkäymisiin? Kyllä positiivisella asenteella luulisi 5min lähtevän maratonajasta.
Niinpä aloitin tänään saman psyko-treenin millä Michaelistakin tuli hyvä ihminen. Klikkailin ensin CBM-harjoituksena happy faceja jotain 10min ja sitten meditoin 10 minuuttia. Tätä pitäisi nyt jatkaa ensin 8 viikkoa ja olen sen jälkeen uusi ihminen. Päivässä aikaa menee 20-30min, mutta tätä voi tehdä missä vaan, niin kai se jotenkin onnistuu. Hyvä testi 8 viikon jälkeen voisi olla vaikka pystynkö katsomaan 15 minuuttia eduskunnan kyselytuntia verenpainemittarin kanssa alle 20 pykälän nousulla.
En tiedä mitä sen 8 viikon jälkeen pitää tehdä, mutta luultavasti samaa treeniä pitää jatkaa loppuelämä, jotta ei regressoidu taas entiselleen. Sitten joskus vuosien jälkeen todellisena positiivarimentaaliguruna voisin kokeilla äärimmäistä testiä, kuten kuunnella kokonainen kappale (tai ehkä puolikas riittää) räp-musiikkia, kuten joku tsiikki tai peilfeissi. En ole uskaltanut suoraan kysyä, mutta ilmeisesti ainakin jotkut juoksua menestyksellisesti harrastaneet ovat siihen kärsimykseen pystyneet. Minulla on siis henkisellä puolella vielä kehitettävää.
Viikon viimeisenä rentoutumisharjoituksena ajattelin rauhoittua hyvän elokuvan ääreen ja katsoa Kunniattomat paskiaiset N:nnen kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti