perjantai 19. marraskuuta 2010

Ensimmäinen entry, 19.11.2010

Tampereen juoksuyhteisön kovan painostuksen alla synnytin tämän juoksupäiväkirjan paljastamaan harjoitteluni päivittäiset salat. Salaharjoitteluhan on pahinta syntiä mihin juoksuharrastaja voi sortua! Jonkinlaista yleiskuvaa harjoitteluni sujumisesta olen tosin jo aiemminkin kirjoitellut Juoksufoorumiin, mutta tämän blogin on tarkoitus toimia enemmänkin juuri harjoituspäiväkirjana.

Lähtökohta harjoituksille ensi kautta kohti ei ole kovin hyvä. Takareidet ovat koko syksyn olleet huonossa kunnossa (erittäin kireät ja välillä ikävästi särkevät, aina väsyneet) ja sama tuntuu jatkuvan. Viimeiset 6-7 viikkoa harjoittelu on ollut enemmänkin painonhallintaa hölkkäilyn merkeissä ja määrät siellä 60-90km/vk. Nyt kuitenkin on se hetki, kun pitäisi saada tehoa ja määrää molempia lisää. Ensin lähinnä määrää, ja tehoja sitten sen mukaan miten jalat suostuvat yhteistyöhön.

Tänään 17.2km, 1h 25min. Tuntuma raskas.

Ap: kevyt 6.0km, 33:17, 5:32/km.
Aamuhölkkä hiljakseen matolla. Kyllä painoi takareisissä aika pahasti ja juoksu oli jäykkää.

Ip: pk 11.2km, 52:00, 4:39/km.
Hätäinen perusjuoksu pakkasessa nastalenkkareilla (Annin soittotunnin aikana). Juoksin konservatoriolta Pispalan kautta Epilään, sieltä rantatietä Onkiniemen, Lapinniemen ja keskustan kautta takaisin Pyynikintorille. Tasaista pakerrusta lumisella alustalla, mutta kyllä Icebugit toimivat hyvin ja liukastelusta ei ollut tietoakaan! Takareidet lenkin lopussa ihan tööt, mutta muuten normaalia menoa. Pakkasta muutama aste, hyvä keli juosta.

Muuta juoksuharjoittelua tukevaa toimintaa:

  • Pakko oli uskoa, että ei se lumi siitä pihasta nyt sula. Kevyttä kävelyä lumikolan kanssa 30min.
  • Katselin rekkitankoa aika pitkään ja lisäksi melkein venyttelin, mutta en sitten kuitenkaan...

2 kommenttia:

kaapo kirjoitti...

Oho, oho, siitä se lähtee ja telakkatodennäköisyys kasvoi reippaasti ;) Onko missään tarkoitus rykiä 5km huomenna? Vaihtoehtojahan on.

pjh kirjoitti...

Kyllä vitosen rykäisyt varmaan saavat nyt jäädä. Tulos olisi liian karu ja en halua nyt katsoa totuutta silmiin...