Ap: vr 3.3km, 15:05, 4:34/km.
Aamulla juoksukokeilu perinteisellä kisapäivän verkkalenkillä. Pitää varmaan vaihtaa verkkalenkkiä, kun nyt on tullut pakkomielteeksi tehdä ”uusi enkka” tuolla reitillä. No, tänään se enkka tuli, mutta piti juosta melkein hampaat irvessä ja se ei ole tarkoitus. Ideanahan tuossa on katsoa mikä on sellaisen hyvin kevyen verkkalenkin vauhti ja arvailla siitä jotain päivän kunnosta. Sitten sitä vain yrittää itseään pettää ja juoksee vk:lla koko matkan...
Eli enkasta huolimatta vire ei ole kummoinen. Takareidet eivät ole valmiit maratonille ja yleisvire on melko väsynyt. Ehkä sitä on jopa niin paska, että kaukainen Hampurin maratonkin vielä painaa. Jos ei olisi viimeinen Västilä, niin jäisin leikkaamaan nurmikkoa.
Otan tavoitteeksi parantaa Västilän enkkaani, joka on 3.20.23. Hienoa olisi päästä alle 3.10 ja katson miten alussa lähtee menemään. Pelkään pahoin, että mäkinen reitti on minulle todellista myrkkyä tänään.
Yöllä on tullut seurattua paljon meneillään olevaa Karhunkierroksen kisaa. Olosuhteet ovat varmaankin todella vaikeat lumen/liukkauden takia. Arvaukseni voittoajoista olivat aivan naurettavia. Jotenkin menin halpaan siinä, että muka muut Suomen polkureitit olisivat lähellekään yhtä vaativia kuin Karhunkierros. Erehdyin tekemään Vaarojen ja Nuuksion perusteella vauhtiarvauksia, mutta nehän ovatkin maantiekisoja tähän verrattuna;-) Kovaa on kenenkään päästä maaliin 160km matkalta vaikka varmaan joku pääseekin. Ja se 9h alitus on ihan täyttä utopiaa 80km matkalla. Tuskin menee edes alle 10, tai alle 11... Kovaa hommaa!
Ip: Västilän maraton 42.2km, 3:17:26, 4:41/km.
Oman 100-listani tavoite #49 täyttyi, kun juoksin Västilän maratonin maaliin ajassa 3.17. Olin kirjannut itselleni aikatavoitteen 3.10, mutta hyväksyn suorituksen hyvillä mielin ilmankin tuon ajan alitusta. Tässä oli kuitenkin kyse kylämaratoniin osallistumisesta ja aika on toisarvoinen. En tavoitetta asettaessani tiennyt, että tänä vuonna juostaan viimeinen Västilän maraton, joten halusin ehdottomasti olla mukana ja nyt ei vain ollut mahdollista yrittää aikaa. Jos Västilän maran lopetuspäätös on samanlainen kuin vaikkapa Janne Ahosella ja Teemu Selänteellä, niin käyn sitten vielä tulevina vuosina parantamassa aikaa.
Västilän Voimassa kisan yksinä puuhamiehinä ovat perhetuttumme Lea ja Mikko Turkki, joista Mikko on 100+ Kerhossa ja tänäänkin taivalsi maratonin läpi uskomattomalla sitkeydellä ties mistä vaivoista piittaamatta. Mikko on myös kisan ratamestari, ja melkoinen ratamestari onkin;-) Kaikki on tehty huolella ja vaivaa säästämättä. Kun muutama vuosi sitten kävin tekemässä reitille virallisen mittauksen olin hyvin skeptinen alkuperäisen mittauksen tarkkuudesta. Kysyin Mikolta miten reitti on mitattu ja Mikko silmää räpäyttämättä totesi, että hän mittasi sen itse 50m mitalla. Lienee Suomen ainoa 50m mitalla mitattu maraton;-) No, tulihan siihen mittaan pientä säätöä eikä sitä teräsmitalla tarkaksi saa, mutta aina silloin tällöin tulee mietittyä 70v Mikkoa yksin mittaamassa maratonia maantien vartta pitkin 50m mitalla... Kului varmaan muutama tovi.
Juoksusää oli lämmin ja aurinkoinen. Jopa kuuma, kun eihän tällaiseen ole vielä tottunut. En tehnyt mitään verkkaa. Kisavalmistelu oli muutenkin vähän epäoptimaalinen, kun lähdin klo 12 starttaavaan kisaan syömättä muruakaan aamulla tai ennen kisaa (jos buranaa ja imodiumia ei lasketa). Syynä paastoon oli aamupaino, joka veti niin vakavaksi, että ainoa oikea rankaisu oli paasto.
Heti startista päätin, että nyt vain juostaan jotenkin loppuun. Vaikea lenkki oli edessä ihan hölkkänäkin ja syke nousi heti huolestuttaviin lukemiin. Juoksin parin puolikkaan juoksijan kanssa ekan kympin kunnes he kääntyivät takaisin maalia kohti. Maran kärki oli kaukana edessä ja minä juoksin yksikseni toisena. Ekalla kääntöpaikalla 15km kohdalla olin reilut pari minsaa kärkeä jäljessä ja oma vauhtini oli puolikkaaseen saakka sellaista 3.10-aikaan tähtäävää. Puolikkaan kohdalla arvelin olevani yli 3min kärkeä jäljessä, kun näin hänet kerran yhdellä pitkällä avoimella peltopätkällä.
Toinen puolikas oli tuttuun tapaan tasaista hyytymistä ja en yrittänytkään pitää vauhtia, kun ei se pysynyt itsestään. Mäkikilsoilla (=kaikki kilsat) oli aina vaikeaa. Olinkin aivan ihmeissäni, kun 34km kohdalla joku katsoja huusi, että ”kärkeen vajaat kaksi minuuttia”. Tässä minun todelliset kilpajuoksijan vaistoni sitten tulivat esiin! Ajattelin heti, että onneksi on niin kaukana, että ei tarvitse yrittää ottaa kiinni. Toisella kääntöpaikalla 35km kohdalla mittasin itse eroksi 1min45s ja viivyttelin huoltopisteellä tavallista kauemmin, että ero kasvaisi. Väistämättä aloin kuitenkin lyhyemmilläkin suorilla nähdä selän siellä edessäni. En tehnyt elettäkään vauhtia nostaakseni, koska se olisi ollut epämukavaa. Vastaantulevat juoksijat kasasivat paineita kommentoimalla, että ”kärki on lähellä” ja Miikka Bäckström vielä pentele heitti kommentin, että ”tää on sun kisa”. Kirosin itsekseni ja lupasin etten varmasti ala raastamaan.
Kärkimies kuitenkin väsyi vielä minuakin enemmän ja pian eroa oli enää parikymmentä metriä. Vielä siinäkin ajattelin, että tuo nuori kaveri voisi nyt ottaa kirin ja hävitä siitä horisonttiin häiritsemästä minun hölkkääni. Kuitenkin juuri ennen 40km huoltopistettä (jossa Lea tarjoili mehuja) saavutin kärkikaverin ja hän ei lähtenyt perääni. Kävelin vielä juodessani huoltopisteellä ja katsoin josko se nyt vielä kuitenkin menisi uudelleen ohi. Mutta ei siinä mikään auttanut ja jouduin sitten juoksemaan pienen paineen alla viimeiset kaksi kilsaa taakseni vilkuillen ja voitin lopulta aika selvällä marginaalilla vaikka yhtään en kirinyt. Tämä 100-vuotisjuhlamaratonin voitto vähintäänkin kruunasi sitten päivän ja juuri siksi 100-listan tavoite on reilusti täytetty. Toivottavasti tämä nyt jäi viimeiseksi Västilän maratoniksi, niin eiköhän voittopokaalin arvo eBayssa ole pian aika kova!
Tänään oli käsittämättömän hieno juoksukilpailupäivä ja kisoja oli joka puolella Suomea. Marko veti hienosti Yyterissä 2.53. Nyt vain pitää roikkua kovissa treeneissä Markon perässä, niin kai se omakin kunto siitä nousee, tai menee yli.
Ultra-kisoja oli Kokkolassa ja Kuopiossa. Myös Karhunkierros tuli ja meni. Lumi taisi pilata kisan. Kukaan ei päässyt tuplamatkaa edes läpi. Muissakin sarjoissa voittoajat jäivät tuntikaupalla typeristä arvauksistani (kai jotain 7,5h pikamatkalla ja 11,5h perusmatkalla). Nyt pitää vain muistaa, että Lapin polkukisoihin ei kannata lähteä muuta kuin loppukesästä tai syksyllä! Mieli kyllä halajaa uudelleen Karhunkierrokselle ennätystä yrittämään. Sen helvetin unohtaminen kesti siis neljä vuotta;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti