Su 4.5. - Maratonpäivä

Tänään 46km, 3h 25min

Ap1: vr 4.0km, 20:03, 5:01/km.

Herätys klo 5. Heti kunnon tuju buranaa, puoli pakettia nenäliinoja kulutukseen ja päälle kuppi kahvia. Sitten klo 5.30 ulos kokeilemaan. Hölkkäilin taas kisa-alueen suuntaan ja pääsin sentään 5min/km-vauhtia. Syke oli parempi kuin eilen ja lähes normaali, mutta isoin ongelma on edelleen koko elimistön voimattomuus ja erityisesti jalat ovat aika onnettomat. Silti sanoisin, että vähemmän huonoa tuo oli kuin eilen.

Selvä juttuhan se on, että viivalle nyt mennään maksoi mitä maksoi. Yksi lasku on varma: vasen sääri menee sököksi. Minulla ei kuitenkaan ole mitään pakollisia tavoitteita heti tässä perään, joten sitä voi hoivailla rauhassa. Kiinnostavampaa on nähdä ihmiskokeena, että mihin tämä ikävän flunssan kanssa juokseminen sitten lopulta johtaa. Loppuvatko vain voimat hiljalleen vai mitä oikein tapahtuu? Onhan maraton kuitenkin vaativa matka aina ja vaikea uskoa, että tästä normaalina lenkkinä selviäisi. Kuumetta siis ei ole ja oireina vain pienet lihaskivut, kova nuha, lievä kurkkukipu/yskä ja ihmeellinen päänsärky, jonka luulen johtuvan pään räkäprosentista.

Tavoitetta en valitettavasti pysty asettamaan. Katson hetki kerrallaan miltä juoksu tuntuu ja vauhti on mikä on. Alku rennosti niin kovaa kuin uskaltaa ja helpolla pääsee. Toivottavasti se on lähempänä 4:15/km kuin 5:00/km. Olen kyllä hyvin pettynyt, jos en edes siihen 3,5 tunnin lenkkiin pysty. Se melkein tarkoittaisi, että juoksu on päättynyt keskeytykseen, mikä toki on hyvin realistinen vaihtoehto. Otan metrokortin mukaan, niin voin lopettaa missä vain ja ajaa helposti hotellille ilman järjestäjän apuja. Jos kuitenkin pääsen maaliin saakka, niin tavoite on juosta ylväästi viimeiset sadat metrit punaisella matolla!

Mitään tulosseurantaa en ole kisaan löytänyt. Siellä oli joku facebook-viritys, mutta ohjeet vain saksaksi. Lähdin siihen rekisteröitymään ja se ilmestyikin facebook-sivulleni. Kaduin nopeasti ja poistin sen appseista, mutta en ole varma mitä se nyt aikoo tehdä. Toivottavasti se ei ala spammaamaan keskeytystietojani facebookiin kaikkien nähtäväksi!

Nyt vain litkitään urkkajuomaa pari tuntia ja sitten viime hetkellä vielä toinen annos buranaa ja 500m alkuverkka hotellilta lähtöpaikalle 20min ennen starttia.

Ap2: maraton 3.05.20, 4:24/km.

Alkuverkka jäi kokonaan pois. Juoksin 400m kisapaikalle, mutta siellä kaikki aika menikin tunkeutuessa ruuhkan läpi omaan lähtökarsinaani. Olin ilmoittautuessani syksyllä maistellut liikaa sieniä ja ilmoittanut tavoiteajakseni 2.50, joten olin liian kovassa lähtöryhmässä. Menin suosilla ryhmän taakse ja päästin porukkaa seuraavastakin ryhmästä vielä ohitseni. Käytin vielä viimeiset nenäliinani lähtökarsinassa, heitin ylimääräisen college-paidan pois ja sitten pamahtikin jo lähtölaukaus.

Pari kilsaa oli kovaa ruuhkaa ja sitten alkoi vähän helpottaa. Kolmen tunnin jänikset menivät nopeasti kaukana edelläni ja arvelin sen perusteella alkuvauhtini olevan jotain 4:30/km ja silti tuntui pahalta. Näin ensimmäisen kilsatolppani 4km kohdalla ja yllätyksekseni huomasin olevani 4:15/km-vauhdissa. Päättelin nopeasti, että tämä on ihan liian kovaa, kun nyt on jo vaikeaa. Ongelma oli jalkojen tukkoisuus/väsymys ja juoksu ei vain sujunut rennosti. Vaikka sitten vitosen kohdalla ”kevensin”, niin vauhti pysyi silti samana ja yllätyin iloisesti. Itse asiassa ekat 5km olivat ekan puolikkaan vaikeimmat ja jotenkin jalkojen huonoon fiilikseen vain tottui. Niinpä jatkoin kolmosen vauhtia koko ekan puolikkaan ja ylitin puolikkaan maton hieman alle 1.30 ajassa. Koko ajan jalat olivat huonot, mutta syke alhaalla, ja mitään ongelmia ei ollut hengittämisen kanssa. Tiesin kyllä hyvin, että tämä meno ei jatku loppuun saakka.

Puolikkaan jälkeen muutama kilsa meni vielä loistavasti ja jopa vähän kiristin. Vielä 24km kohdalla ei ollut ongelmaa, mutta jossain 24-25km välillä jalat iskivät tukkoon ja tiesin pelin olevan pelattu. Vielä 25km kohdalla olin 3h-vauhdissa, mutta siitä eteenpäin kaikki kilsat menivät päälle 4:30/km. Kun nopeasti huomasin, että 3h on mahdoton, niin annoin periksi ja kevensin riittävästi pitämään juoksun miellyttävänä. Melkoisilla puujaloilla se koko loppu meni, mutta syke ei noussut ja mitään muita ongelmia ei ollut. Tulin kuitenkin ylväästi viimeiset punaisen maton metrit ja en kävellyt ainuttakaan askelta koko matkalla;-)

En osaa olla pettynyt, kun lähtökohdat juoksuun olivat niin huonot. 3h-alitus olisi ollut hyvänäkin päivänä kovan työn takana. Ja ehkä flunssani ei edes juuri tulokseen vaikuttanut vaan jalkojen hyytyminen saattoi olla vain huonoa kuntoa. Näinhän minulle on käynyt viime aikoina aiemminkin, että vk-kunto ei vaan riitä. Vaikka positiivisia juttujakin juoksussa siis oli, niin kyllä se harmittaa ettei alle kolmen tunnin pääse, vaikka käy joka päivä lenkillä. Ei siitä mihinkään pääse, että tuo on surkea tulos absoluuttisesti katsoen. Paine kasvaa vielä joskus taas rikkoa 3h-raja. Tänä vuonna on vielä useita yrityksiä edessä...

Hienoa oli juosta Hampurissa. Tämä oli minulle nyt neljäs suuri kaupunkimaraton Euroopassa (jos Helsinkejä ja Tukholmia ei lasketa) ja ensimmäinen 3h-päällitys. Pitäisi vaan saada aikaiseksi ilmoittautua näihin useamminkin, kun onhan hyvin järjestetyssä kisassa hienolla reitillä vaan hienoa juosta! Ja tulihan tässä rentouttava viikonloppuloma kaupan päälle.

Nyt tuntuu, että selvisin helpolla juoksun rasituksista, mutta katsotaan huomenna uudelleen. Olin muuten takaisin hotellihuoneessani jo klo 12.18, kun olin ollut maalissa noin klo 12.07;-) Ja tämän juoksun jälkeen 3h-metsästys ehdottomasti taas jatkuu.

Ip: lepo.

Kaupunkikierros vaimon kanssa alkoi heti maratonin jälkeen, ja hyvin senkin jaksoin. Turistivinkkinä Hampuriin tuleville voin suositella Miniatur Wunderlandia satama-alueella. On nimittäin uskomattoman hienoja pienoismaailmoja rakennettu erilaisista maantieteellisistä kohteista,