Su 7.10. – Pirkan hölkkä

Tänään 38km, 2h 57min

Kirjoitanpa tähän muistiin vähän tarkemman kuvauksen kisapäivästä.

Ap: vr 3.3km; vr2 + Pirkka 33km (2:29:25), yht. 38.3km, 2:57:28, 4:38/km.

Herätys klo 3.30 aika huonosti nukutun yön jälkeen. Burana 600mg huiviin ja iso kuppi kahvia päälle. Vettä olin jo juonut aamuyöstä runsaasti siinä vähän väliä heräillessäni.

Perinteiselle verryttelylenkille lähdin klo 4, eli tuttu 3.3km kierros tässä lähikortteleissa. Tuntuma oli niin hyvä kuin se klo 4 aamulla tuulessa ja sateessa kipeillä jaloilla voi olla. Sääri ei buranan ansiosta juurikaan häirinnyt ja askel oli rennompi kuin eilen. Sen sijaan oikea takareisi on varsin huonona ja arvaan sen olevan kisassa isoin ongelma. Numeroina lenkki jäi huonoksi, koska samalla sykkeellä vauhti oli selvästi tavallista hitaampi (5:03/km). Odotin 10-15s/km parempaa hölkkävauhtia, mutta vaikea tuosta on mitään päätellä.

Suihkun jälkeen aamupalaksi söin yhden jogurtin ja vähän myöhemmin kananmunan, ja muuten aamun mittaan litkin 1-2 litraa urheilujuomaa. Aamupaino oli 66.5kg, eli jonkun verran oli huolimaton parin päivän tankkaus odotetusti tuonut lisäpainoa.

Kisavarustukseksi päädyin pitkähihaiseen ohueen juoksupaitaan ja ohuisiin pitkiin trikoisiin, eli kevyillä mennään. Kisasää on 6-7 astetta ja sadetta, niin pitää ottaa mahdollisimman vähän vettä keräävät kamppeet. Tuulta 4-5m/s, mutta reittihän on pääosin tuulelta suojassa. Muutenkin tuulensuunta on sivumyötäinen. Jalkaan vedän neljä vuotta vanhat Adiokset. Kun kesällä Jarin kanssa juoksimme tuon kisareitin lenkkinä läpi, niin päätin kyllä ottaa kisaan paksupohjaisemmat jalkineet sepeliosuuksien takia. Nyt kenkien keveys tuntuu kuitenkin tärkeimmältä kriteeriltä, joten mennään samoilla kengilla kuin kaksi edellistäkin kertaa vaikka sepeliä onkin enemmän. (Edit: juoksin kuitenkin uudemmilla Adioksilla. Tuon vanhemman parin kengännauhat olivat umpisolmussa ja siinä lähtökiireessä en jaksanut alkaa askarrella niitä auki.)

Virittelin aamulla vielä geelit valmiiksi ja pakkasin reppuun vaihtokamat ym. Sitten klo 7 otin vielä toisen buranan ja kolmannen lähtöpaikalle mukaan. Nyt edessä on vajaan parin kilsan kävely maalipaikalle ja sieltä linja-autolla Valkeakoskelle. Kisa alkakoon!

Kisasää oli erinomainen ja ainakaan en huomannut, että juoksun aikana olisi satanut lainkaan. Hölkkäsin verkkaa 2km ja sitten vein ylimääräiset kamat paluukuljetukseen. Lähtöviivalla toivotin hyvää matkaa Jarille, joka oli lyhyissä vermeissä niinkuin oikeat urheilijat. Tulin sen verran myöhään paikalle, että en juurikaan ehtinyt muuten tuttuja bongata ennen lähtöä.

Startista Jari oli hetkessä 30-40m edellä ja katosi pian horisonttiin enkä häntä ekojen kilsojen jälkeen enää nähnyt. Toivottavasti meni hyvin! Oman juoksuni eka kilsa jo kertoi, että tänään ei kulje. Siinä asfaltilla yritin mennä rennon kovaa ja odotin 4min/km-vauhteja näillä hyvillä osuuksilla, mutta totuus oli ennemminkin 4.10-4.15. Koko kisan nopein kilsa oli 4.05! Jalat eivät toimineet ja reidet puutuivat nopeasti. Jo 5km kohdalla jalat olivat tyhjät puupökkelöt ja sellaisina ne pysyivät loppuun saakka.

Johonkin 7km kohtaan saakka juoksin porukassa, jossa oli mm. kiptoo ja naisten kakkonen (Mira oli ykkösenä jossain kaukana edellä). Tieosuudella ennen Rutajärveä (poikkeusjärjestely tänä vuonna) sitten aloin hiljalleen mäissä jäädä tuosta porukasta. Kiptoo hivutti vähän vauhtia ja alkoi tehdä eroa muutaman muun kanssa. Näin kiptoota vielä viimeisen kerran pitkillä suorilla ennen Kausjärveä (13-14km kohdalla), mutta en sen jälkeen. Eli kiptoo sai revanssin Suomensaaren tappiosta oikein korkojen kera!

Naisten kakkonen ei pysynyt hänkään kiptoon joukossa ja jäi juoksemaan noin 50m edelläni. Näin sitä mentiinkin sitten useampi kilsa ja juoksin yksin välin 7-15km. Otin geelin ja veden jokaisella huoltopisteellä ja jäin niissä hetkeksi lisää naisten kakkoselle, koska hän juoksi aina huoltopisteen ohi, kunnes vasta Taivalpirtillä 20km jälkeen joi jotain.

Kausjärven jälkeen 15km kohdalla alkoi kisan raskain ja hankalin polkuosuus, joka kesti noin 3km. Nyt tuo oli erikoisen hankala, koska polku oli todella mutainen ja raskas. Sain naisten kakkosen kiinni heti polkuosuuden alettua ja huomasin, että hän juoksee varsin hitaasti polulla. En kuitenkaan ohittanut häntä, kun ajattelin, ettei polulla kannata rynniä ja kierrellä metsän kautta. Juoksin peesissä tuon 3km ja se mentiin todella hiljaa. Kaksi kilsaa meni 5.40-5.50 välille! Olisin varmaan voinut juosta ne kilsat melko helposti lähes minuutin nopeammin. Toisaalta polku oli niin pahassa kunnossa, että loukkaantumisriskikin oli ilmeinen, joten sainpahan ainakin levätä.
Puolimatkan kivellä olimme noin ajassa 1.16. Ajattelin, että loppuaika menee aika helposti alle 2.30, koska toinen puolikas on helpompi ja myös vähän lyhyempi. Vauhti kuitenkin hyytyi koko ajan, joten menihän se lopulta aika tiukille...

Polkuosuuden jälkeen jatkoin edelleen naisen peesissä, koska tiellä hän juoksi niin kovaa, etten olisi päässytkään ohi. Kärkinaisten kanssa on muutenkin niin paljon hienompaa juosta, koska kannustusta tulee niin paljon;-) Taivalpirtin jälkeen tuli taas lyhyt polkuosuus ja nyt juoksin sitä ennen naisseuralaisestani ohi ja polkuosuudella meille alkoi tulla eroa. Kun sitten lähdin juoksemaan tietä pitkin kohti Hervantaa, niin olin taas yksin maaliin saakka ja naisten kakkonen oli jäänyt jonkin verran. Tieosuudellakin ero taisi kasvaa, koska ainakaan en kuullut askelia missään vaiheessa takaapäin. Maalissa meillä oli lopulta jotain pari minuuttia eroa.

Lopun tieosuudet olivat kankeaa juoksua. Parhaimmillaan kilsat menivät sinne 4.10 tienoille, mutta ylämäet menivät ihan matelemalla. Suolijärven reitille tultaessa laskin, että ei ole varaa yhtään laiskotella lopussa tai aika menee päälle 2.30. Mitään kiriä en toki ottanut, mutta vilkuilin kyllä kelloa tuon rajan alittamiseksi. Maalissa olin sitten puoli minuuttia alle tuon surkimusrajan.

Tulipahan juostua ja aika ei sentään ole surkein mahdollinen. Kyllä se silti potuttaa, että kunto on näin paska, että jään ennätyksestä 13 minuuttia! En minä nyt ihan näin huono voi olla, eli kai jaloissa vain painoi odotettua enemmän tuo syyskuun määrämetsästys. Viikko ei ilmeisesti riittänyt palauttamaan tarpeeksi. Syke jäi alhaiseksi koko kisan ajaksi (ave 157, max 165), eli sen puolesta tuli laiskoteltua pahemman kerran. Maalissakaan ei juuri hengästyttänyt, mutta ei näillä jaloilla vaan päässyt kovempaa.

Selityksiähän nuo vaan ovat ja kunto nyt on tasan tarkkaan tuossa. Veterano totesi maalissa aivan oikein, että mies ei harjoittele tarpeeksi, kun ei kulje tuon paremmin. Täytyypä laatia taas uutta ohjelmaa pian...

Ip: lepo.