Tänään 26km, 2h 27min
Ap: jalkateräjumppa 40min + pitkä 26.4km, 2:26:45, 5:34/km.
Verryttelynä ennen aamulenkkiä tein jo aikaisin joka-sunnuntaisen jalkateräjumppani. Tähänkin voisi tietysti jotain progressiota keksiä, kun kipristely on nykyisin jo niin helppoa, mutta ehkä se ei tällaisessa jumpassa maksa vaivaa. Riittää kun pitää nykytason yllä.
Jumpan jälkeen luminen järvenkierto gallardon, Jannen ja Jarin kanssa. Meni vähän maastojuoksuksi, kun lumikerroksen alla oli epätasaista jäätikköä, mutta rauhallisella vauhdilla oli taas ihan kiva lenkki. Sää oli mainio, kun lumisadekin lakkasi ennen puolta matkaa.
Kun tein vielä lumityöt lenkin päälle, niin olihan tuo ihan hyvä setti sunnuntaiaamuun. Siitä huolimatta painonhallinnassa on taas pientä takapakkia, kun viikon keskipaino nousi 100g edellisestä viikosta…
Ip: lepo.
Viikko 6 (8.-14.2.2016)
Juoksua 90km (keskari 5:10/km).
Liikuntaa yhteensä 14h 20min.
Kelvollinen viikko alemman paskarajan alittamisesta huolimatta. Tiistain vedot ja perjantain vk olivat tilanteeseen nähden ihan hyviä ja toivottavasti vähän kehittäviäkin. Juoksufiilis on ollut koko ajan ihan hyvä; ehkä tuota perjantain vk:ta lukuunottamatta.
Viikon kohokohta oli kuitenkin 11 putkilon verikokeiden tulosten saaminen. Lääkärin kommentit saan vasta ensi viikolla, mutta niitähän ei mihinkään tarvita, koska netistä voi diagnostisoida itsensä pelkkien tulosten perusteella helposti. Labratulokset tulevat hienosti nettiin sitä tahtia kuin ne valmistuvat!
Ainoa minua oikeasti kiinnostava tulos oli hemoglobiini, joka nyt oli 143. Se ei tietenkään mene anemiarajan alle, joten on turha työterveydestä toivoa saavansa mitään EPO-hoitoa tai muitakaan toimenpiteitä tuon lukeman nostamiseksi. Kuitenkin tuo on ihan showstopper tuloksen tekemisen suhteen, kun minulla oli aina hemoglobiini 160 tienoilla silloin kun juoksu kulki.
Kun nyt olen vuosia kituuttanut huonon hemoglobiinin kanssa, niin aloin ihmetellä miksi en ole tehnyt vakavammin asialle mitään. Rautaa olen syönyt kuin leipää, mutta sillä ei ole vaikutusta. Transferriinireseptoriarvo on minulla huono (0,93mg/l) ja selvästi alle netistä löytämieni viitearvojen. Se ei varmaan ole hyvä merkki raudan imeytymisen(?) suhteen. Toisaalta tuo arvo menee juuri Terveystalon omien viitearvojen rajoihin, mutta minä en ole tyytyväinen mistään rimaa hipovista suorituksista.
Asiaan on kuitenkin yksinkertainen ratkaisu ja en ymmärrä miten en ole jo aiemmin asiaa hoitanut kuntoon: alppiteltta! Varmaan sellaisia saa nykyisin jo Lidlistäkin. Pitää ensin selvittää onko alppiteltta sama kuin happiteltta. Happiteltan nimittäin löysin heti alle 300 euron!! Tuon voi hyvin viritellä takkahuoneeseen ja läpinäkyvästä seinästä voi katsella telkkaria! En kyllä tajua miten se toimii, kun kai sitä jotenkin pitäisi saada happitasoa säädettyä. Vähän pitää tutkia lisää ennen kuin lisään tuotteen ostoskoriin. Ja pitää tietysti vielä varmistaa menisikö alppiteltta vakuutukseen työkunnon ylläpitämiseksi.
Muuten verikoetuloksissa ei ollut mitään ihmeellistä: D-vitamiinit on reilusti alle viitearvojen, joten pitää taas alkaa syödä niitä kunnolla. Olen jostain syystä lopettanut pillereiden popsimisen päivittäin, kun annokset kasvoivat niin suuriksi, että oli vastenmielistä syödä niin monta pilleriä ja se alkoi käydä ihan työstä. Siinä jäivät sitten D-vitamiinitkin samalla pois.
Miehekkäästi yli rajojen pääsin sentään kolesterolissa ja kaliumissa. Lisää vaan epäeettistä suolaista lihaa koneeseen! Samoin desialotransferriini oli yli maksimin ja se näemmä tarkoittaa alkoholin suurkulutusta. Hyvä vitsi, kun nyt jäisin ekaa kertaa kiinni tuostakin paheesta sen ainoan testikerran kun mitään en oo ottanu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti