Tänään 15km, 1h 16min
Ap: lepo.
Ip: 15.5km (sis. 4 x 4min reipasta), 1:16:04, 4:55/km.
Surkeaakin surkeampi yritys juosta muutama reippaampi pätkä. Ei toimi jalat sitten yhtään ja nyt vielä vatsakin alkoi vaivata ja piti jättää vedot neljään. On täysin mahdoton sanoin ilmaista miten erikoista tämä kulkemattomuus vk-alueella on. Minulle on täysin selvää, että tässä on takana joku mystinen mutta kuitenkin selkeä fyysinen ongelma/sairaus. On todella turhauttavaa, että en keksi mistä on kyse. Edelleen takareisien huono kunto on paras selitys, mutta luottamus tuohon alkaa horjua. No, viimeistään ruumiinavauksessa löytyy joku selittävä tekijä.
Tuolla taannoin ennakoin Rooman matkan päättyvän Waterloo-tunnelmiin ja nyt sen voi vahvistaa jo etukäteen. Kohtaloni on vaihtaa maratontavoite vintsavauhtiseen maisemalenkkiin, mutta olkoon sitten niin. Kävin viimeksi Roomassa 24 vuotta sitten ja mukavampihan se on viikonloppuna nautiskella reissusta, kun ei tarvitse ottaa painetta kisasta.
Luin muuten tuon Waterloo-kirjan ja se oli avartava kokemus. En ole aiemmin lukenut yksityiskohtaista tarinaa mistään 1800-luvun (tai sitä vanhemmista) taisteluista ja ymmärrykseni on rajoittunut lakonisiin koulun historiankirjamaisiin toteamuksiin "Napoleon kukistui Waterloon taistelussa 1815". Taitavasti kirjoitettu kertomus taistelun kulusta hetki hetkeltä sotilaiden ja upseerien omia kirjoituksia lainaten veti kyllä vähintäänkin vakavaksi. Olihan tuo sellainen spektaakkeli ja verilöyly, että ei ihme, että siitä vouhkataan vieläkin. Niin ison vaikutuksen tuo kirja teki, että lisään virtuaaliseen tavoitelistaani käydä juoksemassa Waterloon taistelukentällä ristiin rastiin jokaisen ratkaisutaistelun paikan. Taistelu käytiin hyvin pienellä parin neliökilsan alueella, joka on monin osin edelleen samassa tilassa kuin 200 vuotta sitten ja maisemat/rakennukset ovat tunnistettavissa. Reissu onnistuu helposti yhtenä viikonloppuna;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti