Ke-to 23.-24.3. - Muisteloja

Ke -

Sekalaista korvaavaa häröilyä ihan hyvällä vireellä. Espoo-päivä matkoineen lisäsi kokonaisrasitusta.

Ap: lihaskunto 40min.

Ip: crosstrainer 60min + ylämäkikävely 60min.

To 22km, 1h 54min

Ap: lepo.

Lunta oli satanut yöllä noin 15cm! Tein talven toivottavasti viimeiset lumityöt ennen töihin lähtöä.

Ip: kevyt 21.9km, 1:53:59, 5:12/km.

Peruslenkki Sääksjärvi-Hervanta-Hallila ihan hyvällä vireellä. Tämä on se vauhti, jolla on mukava juosta ja kovemmasta on turha haaveilla. Kai sitä vaan on tullut vanhaksi. Tosin luin tänään, että vuonna 2019 ilmestyy viides Indiana Jones -elokuva, jossa Harrison Ford 77-vuotiaana hoitaa Indianan roolin. Minulla on siis ainakin 25 vuotta aikaa tehdä hienoja suorituksia.

Tänään luin uutisista, että legendaarinen urheilumies Aarne Honkavaara on kuollut (yli 90-vuotiaana). Tämä uutinen sai minut tutkimaan arkistojani ja muistelemaan menneitä. Honkavaarahan oli minun liikunnanopettajani "yläasteella" 1970-luvulla, muistaakseni luokilla 5-8. Lisäksi edesmennyt isoisäni, toinen vannoutunut urheilumies, oli aikanaan ollut Honkavaaran opettaja jossain koulussa missä silloin liikunnanopettajia koulutettiin. Isoisä oli selvästi tehnyt suuren vaikutuksen Honkavaaraan (enkä sitä yhtään ihmettele), koska opettaja kävi hyvin usein kyselemässä minulta mitä isoisälle kuuluu. Taisi Honkavaara joskus käydä meillä vierailullakin kun isoisä oli käymässä, ja silloin kyllä juttua urheilusta riitti.

Honkavaarahan oli tietysti ihan legenda jääkiekossa. En nyt jaksa tilastoja kaivella, mutta hän varmaan teki enemmän maaleja per ottelu kuin vaikkapa joku Wayne Gretzky. Ja onhan se selvää, että ennen miehet oli rautaa ja 1950-luvulla pelin taso Koulukadulla oli ihan toista luokkaa kuin NHL-nyhjäys 1980-luvulla. Jonkin verran suorituksen arvosta vie pois se, että Honkavaara pelasi Ilveksessä, mutta olihan hän kova kaveri silti;-) Ja Honkavaara oli siis urheilumies kauttaaltaan eikä suinkaan vain jääkiekossa. Se oli helppo huomata liikuntatunneilla vaikka minä en juuri mitään osannutkaan.

Katsoin vanhat todistukset läpi ja minulla oli yläasteella liikunnassa aina 9. Vähän hävettää, koska oikeasti minä olin varsin keskinkertainen kaikessa liikunnassa. Pallopeleissä minut valittiin joukkueeseen aina joskus keskivaiheilla ja telinevoimistelussa olin surkea. Ainoat lajit missä olin kärkipäässä olivat juoksu tai hiihto, mutta ne olivat aika pieni osa liikuntatunneista. Minusta jo kouluaikana tuntui siltä, että sain ysin pääosin isoisäni takia, kun pitäähän sellaisen urheilumiehen lapsenlapsen olla ainakin ysi;-)

Muistoissani minulla on kuitenkin yksi huippusuoritus liikuntatunnilla Honkavaaran ajoilta. Sen on täytynyt olla huima kokemus, koska se on (lähes) ainoa kirkas muistikuva mitä minulla yläasteelta on. Juoksimme luokan sisäisen 1000m kilpailun Hyhkyn hiilimurskakentällä. Se oli varmaan kuudennella luokalla. Minä olin muistaakseni yleensä luokan juoksukilpailuissa noin kolmas. Meidän luokallamme oli yksi pesäpalloilija ja yksi koripalloilija, jotka myös dominoivat juoksua. Tuossa tonnin kisassa kuitenkin roikuin näiden kahden mukana ja pesäpalloilija jäi ennen viimeistä kierrosta. Minä peesasin koripalloilijaa ja maksimaalisessa hurmoksessa loppusuoralla menin ohi ja tein vielä selvän eron! Muistikuvissani voittoaika oli 3:12. Se oli sensaatio, jota kukaan ei ollut uskoa, ja sen jälkeen en ole ikinä loppukirissä ketään voittanut. Tuo luokan sisäinen kisa on ylivoimaisesti voimakkain positiivinen muistoni yläasteelta. Uskoisin, että sen voimalla minusta melkein 40 vuotta myöhemmin kehittyi Västilän Voiman 100-vuotisjuhlamaratonin voittaja. Kun googlasin tuon koripalloilijan nimeä, niin enpä löydä vastaavia suorituksia, joten tuo tappio Hyhkyn kentällä saattoi olla se ratkaiseva isku. Pesäpalloilijan nimeä en valitettavasti muista, mutta eiköhän yllättävä tappio lannistanut hänetkin.

Minun viimeinen tapaamiseni Honkavaaran kanssa oli keväällä 1979, kun hän oli Kaarilan yläasteen rehtori ja kättelin häntä todistusten jaossa kahdeksannen luokan lopussa. Honkavaara toivotti minulle onnea muuttaessani Joensuuhun ja uuteen kouluun.

Honkavaarasta on kyllä mukavat muistot. RIP.