sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Su 14.9. – Kilsatolppaultra – voi olla maailman tylsin ja sekavin juttu

Tänään -

Merkataan lepopäiväksi;-) Tampereella siis juostiin Tampereen Puolimaraton (aamupäivä) ja veteraanien SM-maantiet (iltapäivä). Sää oli käsittämättömän hieno syyskuisiin juoksuihin ja hyvä meininki ainakin päällepäin näytti olevan molemmissa kisoissa, vaikka en juurikaan niitä ehtinyt seurata.

Päivän saldoksi minulle tuli tasan 9 tuntia yhtäjaksoista kilsatolpparumbaa (8.15-17.15). Pääosin reipasta pyöräilyä, mutta paljon myös auto+hölkkä-meininkiä. Koko ajan kuitenkin sykettä nostavaa liikuntaa. Rauhallista oli vain noin vartin verran, kun sain seurata Tampereen puolikkaan lähdön ja pari ekaa kilsaa. Tuon 9 tunnin aikana en syönyt mitään ja join max 4 desiä urheilujuomaa, jotka ehdin napata juoksijoiden huoltopisteiltä. Kotona vaaka näyttikin pohjalukemia ikiaikoihin, joten päivä oli siinä mielessä hyvin tuottoisa.

Aliarvioin urakan suuruuden radikaalisti ja pari pientä vastoinkäymistä johtivat väistämättömiin suunnitelman hajoamisiin. Kyllä tämä setup kahdella peräkkäisellä juoksulla päällekkäisillä reiteillä ja yhteisillä kilsatolpilla oli tuomittu epäonnistumaan, joten siihen nähden ehkä selvisimme jotenkin kuiville. Eli ehkä katastrofia ei syntynyt (odotetaan vielä palautetta), mutta ei tämä SM-kisan arvolle sopiva systeemi ollut. Toki rima näissä vetskujen SM-kisoissa ei perinteisesti kovin korkealla ole;-)

Kilsatolpparumbaan liittyi myös todella vaikeita optimointiongelmia, joiden rinnalla kauppamatkustajan ongelma on ihan pala kakkua. Koska tiedän kilsatolppamiehen hohdokkaan uran kiehtovan monia nuoria, niin avaudun tässä tyypillisestä työpäivästä.

Aamulla menin ensin Pyrinnöltä hakemaan pakettiauton ja kilsatolpat Tampereen puolikkaalle. Pyrinnöllä on hienot tolpat, joihin on hyvät telineet. Ainoa ongelma on, että telineet ovat aika painavia ja niitä voi kuljettaa oikeastaan vain yhden kerrallaan pyörällä tai kaksi jalan. Pian huomasimme, että 4 telinettä puuttuu. ”Masan [nimi muutettu] piti kyllä tuoda ne”, minulle sanottiin. Talkoohommissa on aina joku Masa, jonka piti tehdä jotain, mutta ei tehnyt. No, tämä oli vasta pieni takaisku ja lähdin viemään muut tolpat paikalleen, sillä aikaa kun Masan kanssa selvitettäisiin viimeisiä tolppia. Homma sujui rutiinilla vaikka reitillä olikin pieniä muutoksia ja kaikkien tolppien kanssa piti tehdä vähän lisämittauksia. Olin valmis vajaassa kolmessa tunnissa ja siinä ovat siis mukana Masan viimeisetkin tolpat. Siinä vaan menee noin kauan, kun on pitkä reitti ja autolla ei pääse tolppien lähelle. Jos olisin parempi tolppamies, niin ajaisin häikäilemättömästi tolppien lähelle vaikka ne olisivat missä. Joka tapauksessa uskoisin Tampereen puolikkaan sujuneen reitin ja merkintöjen osalta ihan ysin arvoisesti (Hatanpäänkujalla taas ohjattiin juoksijat tien väärää puolta, mutta arvasin sen jo etukäteen).

Seuraavaksi oli tarkoitus käydä pistämässä paikoilleen vetskujen kympin tolpat, mutta kävikin ilmi, että väärinymmärrysten takia ne ovat jonkun ullakolla Raholassa. Iso-Hannu pisti pyörät pyörimään ja niitä lähdettiin hakemaan. Tähän tuli kuitenkin tyhjiö ja pääsin katsomaan puolikkaan startin. Professori-Hannu oli heti alussa kärkiporukassa ja tässä reilun kahden kilsan kohdalla hän oli kai viidentenä, ja tuo sija kesti loppuun saakka!


Lähdin sitten Soutukeskukseen hakemaan noudetut kympin kyltit ja Kunto-Pirkkojen pakun. Kyltit olivat sellaiset helpot kevyet puukapulat, jotka olisin saanut pyörällä yhdellä kierroksella paikalleen, mutta siihen ei nyt ollut erikseen enää aikaa. Lisäksi saimme toisen jobin postin, että stadionilla amerikkalaisen potkupallon pelaajat vaativat meidän maalin siirtoa 20m. Niinpä kaikki lähdötkin siirtyivät saman verran. Ja kaikki tolpat. Tuo ei kuulosta isolta asialta, mutta minulla oli siis paikat katsottuna tolpille ja nyt kullekin tolpalle tuli lisäksi 20m ylimääräinen mittaus. Vaikka sen tekisi kahdessa minuutissa, niin 30 tolppaa tarkoittaa tunti lisää aikaa.

Sitten alkoi optimointi. Vetskujen puolikkaalla piti käyttää Tampereen puolikkaan tolppia. Tolpat 1-10 olivat pohjoislenkillä ja minun piti siirtää niitä etelälenkille vetskujen puolikkaalle sitä mukaa kuin viimeinen juoksija ohittaa ne. Ei muuten ole helppoa! Kaupungin läpi ei viitsi ajaa edestakaisin yksi tolppa kerrallaan, mutta ei siellä viitsi odottaa sen viimeisen perässäkään aina 10min/km. Lähdin hakemaan heti ensimmäisiä tolppia ja sainkin tolpat 1 ja 3-7 kohtuullisen hyvin haettua ja lähdin sijoittamaan niitä paikalleen yhdessä kympin tolppien kanssa. Pienen haasteen aiheutti se, että reitillä siis oli jo yli 1000 juoksijaa juoksemassa edellistä kisaa. Aika kului vääjämättä ja huomasin, että en ehdi saada näitä millään valmiiksi vetskujen starttiin ja värväsin Iso-Hannun hakemaan tolpat 2 ja 8-9 pohjoiskierrokselta. Tässä vaiheessa sotkin pyörällä jo suhteellisen lahjakasta vauhtia etsien optimaalisia reittejä tolpalta toiselle.

Kun vetskut starttasivat, niin muutama alkupään kyltti puuttui vielä ja lähes kaikki puolikkaan toisen kierroksen kyltit olivat edelleen väärissä paikoissa (Tampereen puolikkaan jäljiltä). Sille ei siis voinut mitään, että vetskujen juostessa kymppiä tai puolikkaan ekaa kierrosta, niin puolikkaan toisen kierroksen kilsatolpat olivat kaikki väärissä paikoissa. Sen on täytynyt olla hämmentävää vaikka vasta ekalla kierroksella juostiinkin.

Ekan kierroksen tolpissa kävi kaksi virhettä: Puolikkaan 8km tolppa katosi ja sitä ei siis ollut maastossa lainkaan. Muut olivat oikealla paikalla (luulisin) ja ajoissa. Kympillä muut olivat OK, mutta 7km-tolpan kanssa myöhästyin sen verran, että terävin kärki ehti ohi siitä kohdasta ennenkuin sain sen paikalleen. Jari L oli juuri 7km kohdalla, kun hakkasin kylttiä vasaralla nurmeen. Tämä siis OK muuten, mutta kympin juoksijoita on pakostikin häirinnyt tuo puolikkaan tolppien erikoisuus, varsinkin kun kympin omat tolpat olivat aika pieniä ja jäivät varmaan monelta näkemättä.

Suurin haaste oli kuitenkin puolikkaan toinen kierros. Kärki lähestyi toista kierrosta hirveää vauhtia ja useimmat tolpat siis olivat vielä Tampereen puolikkaan paikoissa. Ja ongelmaa kärjisti se, että ne olivat melkein kilsan *liian kaukana*! En siis voinut vain ajaa juoksijoiden edellä karkuun ja siirtää tolppia kauemmas. Minun piti ensin aina polkea hakemaan tolppa melkein kilsan päähän, tuoda se takaisin lähemmäs ja mitata uusi paikka ja ehtiä tehdä se ennenkuin juoksijat tulevat. Ja koko ajan piti optimoida myös järjestystä, koska reitti kuitenkin risteilee eikä tolppia kannata juoksujärjestyksessä siirtää.

Kun sain 14km tolpan paikalleen, niin näin jo kun kärki lähestyy suoran päässä. Poljin hulluna hakemaan 15km tolppaa ja matkalla otin 17km tolpan mukaan ja vein sitä ”samalla” vähän lähemmäs oikeaa paikkaa, kun se oli melkein matkan varrella. Vaikka ajoin aivan täysillä, niin en ehtinyt! Kärkijuoksija oli 15km kohdalla, kun olin vielä 30m päässä. Näytin kyllä kylttiä ja huusin, että siinä on 15km;-) Sain kyltin paikalleen kakkosta ja muita varten, mutta me oli hävitty tää peli. Tiesin, että en selviä tästä tolppa kerrallaan. Niinpä ajoin suosilla pienen lisäkierroksen juoksusuuntaa vastaan ja asetin ensin 17km ja sitten 16km (ei tarvittu edestakaista menoa, mutta 16km oli pakko uhrata). Kärkijuoksija ehti jo juosta väärän 16km kyltin ohi, kun hän tuli minua vastaan. Huusin taas, että 16km tolppa oli väärä, mutta 17km ja loput ovat oikeita. Piti minua varmaan hulluna. Sitten sotkin täysiä hakemaan 16km kylttiä ja ehdin ottaa sen pois ennenkuin kukaan muu näki sitä. Vein sen oikeaan paikkaan, mutta kyllä siinä noin top-10 juoksijaa ehti ohittaa paikan eivätkä siis koskaan nähneet 16km kylttiä. Loput onneksi selvitin tyylikkäästi.

Loppusaldona puolikkaan voittajalle tuli yksi puuttuva tolppa ja yksi väärä tolppa. Top-10:lle tuli yksi puuttuva tolppa. Muilla toivottavasti kaikki oli OK, paitsi ne ekan kierroksen väärät tokan kierroksen tolpat, mutta niitä ei lasketa;-) Ja toivottavasti en paniikkiajossani sekoillut jotenkin tolppien kanssa. Kävin sitten kisan jälkeen keräämässä tolpat samantien pois ja en siinä ainakaan huomannut, että siellä olisi virheitä ollut.

Olipahan päivä! Osaan sanoa mielipiteen, jos joskus toiste yritetään samaa. Minähän tuon ehdotuksen tein, että haen tolpat Tampereen puolikkaalta ja siirtelen niitä juoksun aikana. Vaihtoehto oli, että SM-puolikkaalla ei olisi lainkaan kilsatolppia ja se tuntui ihan mahdottomalta vaihtoehdolta. Mielestäni sellainen laki pitää säätää, että SM-kisoja ei saa järjestää sellainen seura, jolla ei ole omia kilsatolppia;-)

Joku voisi ajatella, että oli tuokin tapa viettää sunnuntai. Mutta olihan siinä taas hauskaakin ja sai venyä kunnolla. Ja rahalla ei saa tällaisia palkintoja! Coke on tosin minun ostamani, mutta kaunis paita ja mitali kuitenkin.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tämä tarina oli taas niin upea, vain sinulle voi oikeasti tapahtua vastaavaa.

jaha kirjoitti...

Joo, selkee lepopäivä!

Mika Perkiömäki kirjoitti...

Vuoden kilsatolppamiesteko! Hyvä veto kyllä.

Hannu kirjoitti...

Kyllä tällaiselle teolle pitäisi löytyä oma kategoria Urheilugaalassa.

Markus kirjoitti...

Olipas taas uskomattoman viihdyttävä tarina ;-) Toiset ne vaan tosiaan osaa järjestää viikonlopuiksi viihdyttävää ja mielekästä tekemistä ;-)