Kahden viikon juoksutauon ensimmäinen päivä. Epäuskoiset saavat hyvän opetuksen, kun luulevat, että en selviä tästä koettelemuksesta. Sen verran pitää muuten vielä epäilijöille selventää, että jos käy metsässä samoilemassa ja etsimässä sellaisia oranssi-valkoisia tötteröitä, niin se ei ole juoksua. Tuskin teen sitäkään, mutta pelin henki pitää silti tehdä selväksi.
Kävin taas pari tuntia Focusta ulkoiluttamassa. Lenkin olin suunnitellut siten, että pääsisin sopivasti jäähallille katsomaan kärjen tuloa maaliin pitkältä Pirkalta. Ja niinhän siinä kävi, että Tappi toi tarkasti aikataulussa kärkiryhmän maaliin. Eihän sitä tavallinen ihminen voi ymmärtää, miten yli 200km voi ajaa tuollaista vauhtia (=36kmh). Onnittelut kaikille hurjille!
Onneksi tätä kestävyysurheilun gladiaattorien karpaasimaista mystiikkaa hieman vähensi se, että siinä kärkiporukassa tuli maaliin niin iso joukko (~30) *hymyileviä* pyöräilijöitä. Muitakin tuttuja siellä näkyi vaikka Markusta en bongannutkaan (saattoi hyvin silti olla mukana joukossa). Ylämyllyn Timohan on vakiokamaa aina siellä missä pyöräillään kovaa [Edit: tapasin Timon myöhemmin ja hän sanoi, ettei ollut mukana 36kmh-porukassa. Olin siis nähnyt harhoja]. ”Voittajahaastatteluun” vedettiin kuitenkin Heljä Espoosta, eli siellähän oli tytötkin pysyneet kärkijoukon mukana! Ja sitten luin vielä Hevoskuurista, että Baba Lybeck oli myös siinä kärkiporukassa, tai siis ainakin lähti siihen porukkaan mukaan. Jos Baba Lybeck todella veti pitkän Pirkan 36kmh, niin saatan heittää Focuksen ongelmajätelavalle heti huomenna ja etsiä jonkin uuden lajin...
Kärkiporukasta seuraavana tulikin sitten jonkin ajan kuluttua kovin pieneksi kutistunut Kaapon jengi. Kaapohan lähti liikkeelle muutaman kaverinsa kanssa myöhemmin kuin kärkiporukka, joten eiköhän se vauhti ollut Kaapollakin jotain lähes samaa kuin kärjellä. Mutta siis ilman ison joukon vetoapua, joten mieletöntä menoa! Minähän kävin toteamassa Kaapon kyydin varsin kylmäksi 2011 Pirkassa, kun jaksoin roikkua peesissä noin 60km ja sitten ”nautiskelin” loppumatkan 150km yksinäni...
Kaikesta tästä huolimatta minun on silti pakko suositella tapahtuman jurylle Kaapon suorituksen hylkäämistä perustuen liialliseen hifistelyyn. Kaapon varustus oli kyllä kuin jostain ufo-elokuvasta. Suippokypärä, jotkut ihmeelliset lasit, kokomusta asuste, ihan käsittämätön musta tech-pyörä ihmevanteilla. Ja kun tähän lisätään vielä aero-asento, niin Kaapo oli ylivoimainen hifistelykilpailun voittaja ja erottui muusta porukasta ihan 6-0! Shokki Kaapon ilmestyessä oli niin suuri, että en ehtinyt ottaa siinä kuvaa lainkaan. Mutta onneksi Kaapon kisaolemus on helppo kuvitella ilman aitoa kuvaakin: muunna vain mielessäsi tuo alla olevan kuvan kaveri ja hänen ajoneuvonsa pyöräilijäksi ja pyöräksi, niin siinä on Kaapo!
Lopuksi vielä onnittelut Markolle huikeasta 8.29 satasesta Suomi-juoksussa. Taitaa olla kaveri nyt elämänsä kunnossa!
Ja tänään oletettavasti Pasi Koskinen saapuu Hankoon ja tasan neljän viikon urakka Suomen halki on tehty!
1 kommentti:
Heh, en tajunnutkaan että olit tuolla haistelemassa hiilikuidun käryä. Meidän viiden hengen porukasta nitkahti tosiaan kaikki muut matkan varrella, että tultiin suurin osa reissusta kolmella ja viimeinen parituntine kahdella jannulla. Ei kyllä päästy ihan 36kmh, mutta liikuttavan lähelle. Baba on kova!
Lähetä kommentti