To 29.1. – Nilkka muljahti

Tänään 10km, 53min

Ap: lepo.

Todella varhainen ajomatka Helsinkiin Jukka Kankaan vastaanotolle klo 8. Olipa perusteellinen tunnin kestänyt haastattelu ja tutkimus! Kankaan ”ohjauksessa” tutkimusta ja haastattelua johti Janne Koponen.

Minullahan oli ongelmana tässä sessiossa se, että jalkojen tilanne on nyt parempi kuin aikoihin. Kun varasin ajan pari kuukautta sitten, niin olin juoksukyvytön rampa ja tunnelin päässä ei näkynyt valoa. Onneksi vaivoja kuitenkin on nytkin jonkin verran ja lisäksi aiemmat vaivat kelpasivat analyysin kohteeksi ihan hyvin.
Nostin esille periaatteessa neljä pääpointtia:
1. Ei kule. Miksi viime vuosina treeni ei ole tuottanut tulosta ja jalat eivät vaan toimi? Eli siis tulostaso on huonontunut rajusti.
2. Miksi nyt noin 3 vuotta on ollut hyvin vammaista? Erityisongelmana ovat olleet tukkoiset ja kipeät takareidet. Erilaisia vaivoja on seurannut toisiaan, vaikka juoksumäärät ja tehot ovat pienentyneet.
3. Miksi nyt elokuussa vasen sääri ja marraskuussa oikea sääri saivat ”rasitusmurtuman” vaikka mitään erityistä rasitusta ei ollut?
4. Tällä hetkellä vaivoja on oikeassa nilkassa/sääressä, vasemmassa takareidessä ja oikeassa nivusessa. Mutta ei mitään pahaa ongelmaa.

Näitä sitten analysoitiin ja lisäksi tutkittiin jalkojen liikkuvuutta ja kaikenlaista muutakin kokeiltiin. Olen hyvin tyytyväinen tähän visiittiin ja tekeminen oli todella professionaalia. Asenne tekemisessä on kyllä hieno ja juoksumyönteinen (tietysti), niinkuin on ollut silloin kun viimeksi kävin Hemmingin vastaanotolla samassa paikassa. Jos olen optimistinen, niin luulen, että pääongelma löytyi. Nyt täytyy tutkia tarkkaan uudella ajatuksella viime vuosien treenit ja vammat läpi. Kangas teki haastattelun perusteella varsin suoraviivaisen ja ilmeisen analyysin ongelmasta, ja sitä pitää nyt miettiä. Uusi aika varattu ensi viikolle. Palaan tähän aiheeseen, kun olen käynyt tuolla uudemman kerran.

Ip: kevyt 10.0km, 52:40, 5:16/km.

Iltalenkki matolla. Uskomatonta kyllä, mutta reidet olivat hyvin väsyneet aamun fyssarisessiosta, vaikka eihän siellä mitään raskasta tehty. Ilmeisesti niistä valakyykkydemoista sitten kertyi rasitusta. Ehkä automatkatkin vaikuttivat.

Pitää vielä kommentoida Kankaan käsittelystä yhtä yksityiskohtaa, joka teki minuun melkoisen vaikutuksen. Kun Kangas ruhjoi oikeaa nilkkaani kuntoon perusteellisten haastattelujen jälkeen, niin hän kysyi olenko viime kesänä satuttanut/nyrjäyttänyt sitä nilkkaani. Vastasin etten muista varmasti, mutta hyvinkin voi jotain olla tapahtunut. Kangas sanoi, että nilkka tuntui siltä kuin se olisi vääntynyt, ja kun minulla lisäksi oli elokuussa se vasemman säären rasitusmurtuma, niin sitä ennen tapahtunut nilkkavamma olisi hyvä selitys. Kotona sitten selailin harkkapäiväkirjaa viime kesältä ja ei kestänyt monta sekuntia, kun katse osui kesäkuun 21. päivän treeniin, jossa luki ”Polkuhölkkää Birgitan polun reitillä Sääksjärvellä. Juoksin Ammejärveltä Kaitajärven ja Pirkkalan suuntaan. Polku on erittäin kivinen ja juurinen. Muljautin oikean nilkkani ja se turposi ikävästi.”