Tänään -
Taas tuli juoksuton päivä, mutta kävin sentään pyöräilemässä. Aamulla siis jäähallille ja Kaapon järjestämässä letkassa kiertämään Pirkan pitempää lenkkiä. Vaihdoin pyörään ihan maantiekiekot, mutta jalkoja ei valitettavasti voinut vaihtaa.
Aika reipasta oli meno alusta lähtien ja keskityin pitämään koko ajan hyvän tarkan peesin. Veto oli tasaista ja 50km meni yllättävän hyvin vaikka keskari oli melkein 34kmh, mutta noutaja oli silti vain ajan kysymys. Todella hienoa oli ajaa jonossa upeassa kelissä, kun vielä luuli jaksavansakin, eli tämä oli pyöräilyä täydellisimmillään! Sitten joku teki vähän kovemman vetovuoron ja parissa ylämäessä väsyin sen verran, että kiihdytykset mäen jälkeen olivat myrkkyä. Pari kertaa rimpuilin siinä juuri ja juuri mukana pysyen, mutta 63km jälkeen annoin periksi. Sitä perusmenoa olisin voinut jaksaa vielä pitkäänkin, mutta pyöräilyn luonne on sellainen, että ne maksimit ratkaisevat.
Pudottuani letkasta olikin edessä pitkä taivallus yksin. Noin 100km kohdalla yllätyksekseni Kaapo tuli joukkoineen takaa ohi juuri ennenkuin liityttiin takaisin perus-Pirkan reitille. Olin ajanut Komin huoltopisteen ohi ja muut olivat ilmeisesti katsoneet siellä jonkin aikaa telkkaria, kun ehdin siinä heidät ohittaa! Minulla ei siinä ollut mitään toivoa päästä takaisin letkaan enkä tajunnut edes yrittää. Oikeastaan ajoin 120km Terälahteen saakka omalla vedolla, joskin ennen Kurua pääsin noin 20km ajaksi Muskelimasat-paitoja kantavan letkan perään. Se oli sellaista sopivaa +30kmh menoa, mutta kadotin letkan Kurun huollossa. Vauhtini putosi reilusti alle 30kmh aina omalla vedolla ja silti oli todella rankkaa. Ei tällaisessa reissussa ole mitään järkeä, jos ei pysty ajamaan porukassa.
Muroleen mäissä oli vaikeimmat hetket. Nitkuttelin niitä ylös pienimmällä vaihteella ja olin ihan poikki. Reitti kulkee ennen Terälahtea ihan meidän mökkimme vierestä ja kyllä olisi tehnyt mieli jäädä sinne vaikka uimaan... Kuin ihmeen kaupalla pieni tauko Terälahdessa sai mielialan ylös ja palauduin yllättävän hyvin siinä. Vielä kun Kanuunojen 30kmh letka sai minut juuri Terälahdessa kiinni, niin ajoin sen mukana loppumatkan taas reippaammin yli 30kmh keskarilla. Itse asiassa tuo loppu oli taas tosi hienoa ajoa, vaikka letka oli aivan liian pitkä ja pumppaus oli melko raskasta. Maalissa oli ihan hyvä olo, mutta kyllä kotona silti tiesi käyneensä ulkoilemassa.
Ajoaika oli 6.56, matkaa 209km ja keskari siis 30,1kmh. Pysähdykset (3 kpl) näemmä yhteensä 25min. Jonot juomapisteille olivat melkoiset. Keskisyke oli maltillinen 138 ja maksimissaankaan ei kovin korkealla käyty (163). Jaloissa vain ei ole puhtia näin kovaan lajiin.
Kuuma oli, mutta sää silti loistava. Laskin hikoilleeni pyöräilyn aikana yli 8kg! Join vähän yli 5 litraa ja paino putosi silti yli 3kg.
Kiitokset Kaapolle ja kumppaneille reippaasta kyydistä!
Heti tapahtuman jälkeen piti vielä lähteä Eliittikisoja katselemaan Ratinaan. Kivaa oli sielläkin vaikka tulokset eivät tällä kertaa niin säväyttäneetkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti