Ulkoilin kyllä pari tuntia, kun ajoin pyörällä Suolijärvelle suunnistamaan kiintorasteja. Tein kuitenkin pysyvän ratkaisun, että suunnistusta en laske juoksukilsoiksi mukaan ja exceliin tulee pelkkiä nollia. Syykin selviää alta...
Olin siis hankkinut 25 kiintorastin kartan Suolijärven ympäristöstä ja kun sää taas oli aamulla hieno, niin ajattelin käydä kiertämässä nuo rastit. Laskin, että kun hölkkään rastit numerojärjestyksessä läpi, niin siitä tulee sellainen mukava reilun kympin maastolenkki. Olin vieläpä opiskellut karttaakin kotona etukäteen ja tuo Suolijärven ympäristö on kyllä kohtuullisen tuttu, kun olen sen ympäri varmaan satoja kertoja juossut... Helppo homma!
Aloitin ”suunnistuksen” Suolijärven majalta läheltä rastia 1. Kun ekaa kertaa sitten poikkesin polulta metsään, niin muistin parissa sekunnissa miksi en harrasta suunnistusta. Olin heti täysin hukassa ja kartta oli ihan tarpeeton väline. Onneksi oli kompassi mukana, niin joten kuten pystyin pitämään karttaa oikein päin. Muutaman kerran piti oikein pysähtyä yksin nauramaan, että kuinka kukaan voi olla näin surkea;-)
Vaikka kuinka yritin karttaa lukea, niin siitä ei ollut mitään hyötyä. Koskaan en tiennyt mihin suuntaan korkeuskäyrät nousevat ja laskevat. Ainoa maamerkki, jonka kartalta ikinä löysin, oli se Suolijärveä kiertävä iso hiekkatie. Ja myös itse Suolijärvenkin löysin ja sen rannan avulla usein pääsin takaisin kartalle.
Parhaat naurut sain rastimääritteistä, kuten ”kumpareiden väli” tai ”notko”. Ihan samaa ryteikköä se oli kaikki ja määritteenä olisi kaikissa tapauksissa voinut olla ”metsä”. Onneksi usein määritteenä oli ”kivi”. Kivet pystyy näkemään metsässä ja kun vain juoksee edestakaisin tarpeeksi kauan ja kiertää ympäri kaikki näkemänsä kivet, niin kyllä se rasti sieltä jostain löytyy.
Kun sitten joskus pääsin rastille kahdeksan ja löysin sen tutulla haravamenetelmällä (käytetään myös kadonneiden etsimisessä), niin mittari oli täynnä ja lähdin kotiin. Loput 17 rastia etsitään sitten jonain muuna päivänä. Olin siis selvittänyt 2.5km suunnistusradan (rastit 1-8) ajassa 1h 30min, eli keskinopeudeksi tuli noin 35min/km. Ja pakko on tunnustaa, että yhtä rastia en edes sitten koskaan löytänyt, joten DQ-merkintä tuli.
Jos alue ei olisi ollut tuttu, niin varmaan olisin siellä metsässä vieläkin. Kyllähän minä sinne Jämille nyt lähden, kun tuli luvattua, mutta taitaa se 5km olla sopivin matka... Ja varmasti otan GPS-kännykän karttoineen mukaan...
Pistetään tähän vielä kuva siitä suunnistuskartasta ja sen alkupään rasteista, joita yritin tänään löytää.
Ja malliksi vielä esimerkki omasta rastilähestymisestäni. Tässä pienoiskuvassa otan kauniisti rastin numero kolme, joka oli ”kumpareen päällä”.
Jos jotain positiivista pitää hakea, niin en kaatunut kertaakaan. Lisäksi en tehnyt ainuttakaan samaistamisvirhettä. On nimittäin hyvä juttu, kun ei koskaan tiedä missä on, niin ei voi tehdä samaistamisvirhettä ja luulla olevansa jossain muualla!
5 kommenttia:
Hyvinhän tuo on lähtenyt liikkelle! Jämillä on yhteislähtö eikä kuntosarjassa ole edes hajontoja, joten riittää kun löytyy suunnistustaitoinen peesi. :)
Kiitos keem! Hienoa, että joku onnistuu löytämään positiivista tuosta suorituksesta;-)
Otappa seuraavalla kerralla mukaan joku suunnistusopetustaitoinen niin saat kunnollisen perehdytyksen lajiin. Lähtee sitten rullaamaan rastien etsintä iha eri tavalla :)
Jos Jämille vain lähtee juoksemaan muiden peesissä niin ei siinä hommassa ole kyllä mitään itua. Voisit samantien mennä maastojuoksukisaan.
btw, tuommoinen puoli tuntia per kilometri on iha normaali vauhti aloittelijalle.
Vähän tuo harpatti jo lupaili auttaa opetuksessa. En sitten tiedä onko hän suunnistustaitoinen, mutta on ainakin melkein oikea juoksija. Kyllä minä kuitenkin yritän vielä;-)
Lähetä kommentti