Ma 23.9. – Iltarastit läpi!

Tänään -

Meillä suunnistajilla on tapana maanantaisin käydä iltarasteilla.

Ap: kuntopiiri 15min.

Tein aamulla Markon kahvakuulatreenin, mutta jouduin jättämään kaikki kyykyt pois. Oikean jalan takareidessä on joku kipeä vamma, joka totaalisesti estää reiden kuormittamisen. Huono homma ja toivottavasti paranee nopeasti.

Ip: ulkoilua tunteroinen iltarastien merkeissä.

Pitää tehdä ihan kunnon kisaraportti ekasta oikeasta suunnistuskilpailustani! Toki koulussa ja intissä muistaakseni suunnistettiin, mutta tuskin koskaan löysin niitä rasteja, joten tämä oli eka maaliin saakka juostu kisa.

Iltarastit olivat Niihaman majan ympäristössä. Aloitin heti ensimmäisten joukossa klo 16:30 ja pyysin helpointa rataa. Olisivat myyneet minulle 2km radan, mutta muistelin harpatin opeista, että se on lapsille, ja kyllä minullakin vähän itsekunnioitusta on... Pyysin sitten toiseksi helpoimman 3km radan. Vettä tuli aika lailla ja enhän minä tajunnut, että suojamuovi kartalle olisi pitänyt olla omasta takaa mukana. Onneksi järjestäjiltä löytyi jostain 1kpl muoveja ja sain sen lainaksi (ja kävin myös palauttamassa).

Täytyy muuten vähän reklamoida tuosta radasta, että iltarastien speksin mukaan tuo 3km helppo rata on pääosin polkuja pitkin ja jalat eivät kastu. Todellisuudessa olin rämpinyt nilkkoja myöten suossa ja törmännyt jyrkänteisiin jo ensimmäisen puolen minuutin aikana! Ja koko matkalla ei juuri polkuja näkynyt, tai minä en niitä ainakaan löytänyt. Ei ollut mikään helppo rata!

Jokaista rastia piti tietenkin hakea muutamia minuutteja, mutta vain rasteja 4 ja varsinkin 5 vähän enemmän. Olisikohan mennyt jopa vartti siinä rastia 5 etsiessä. Siltä se ainakin tuntui. Tuli tärkeää oppia, kun etsin muutaman mummun ja papan kanssa rastia ja ihmeteltiin, että ”kyllä sen tässä jossain pitäisi olla”. Kun siinä oli muitakin, niin ei edes tullut mieleen, että olen ihan väärässä paikassa. No, kun sitä rastia ei millään löytynyt, niin lähdin takaisin polulle ja etsimään sieltä kiintopistettä ja otin uuden lähestymisen rastille. Sitten se löytyikin helposti, ja edellinen etsintäalue oli totaalisen pielessä! Ei näillä luuserien radoilla ainakaan kannata muista kilpailijoista katsoa mallia, kun he ovat ihan yhtä eksyksissä kuin minäkin! Opin myös sen, että metsä on iso, ja ei sieltä rastia järjellisellä ajalla löydy pelkästään juoksemalla ympäriinsä. Pitää tietää missä se rasti on.

Kun siellä maastossa ei juurikaan sopivia polkuja ollut, niin pyrin pääsääntöisesti vain juoksemaan suoraan rastilta rastille. Maastohan oli aika vaikeaa ja ”juokseminen” ei ole ihan oikea termi. Olin myös selvästi tehnyt alokasmaisen virheen kompassia ostaessani. Minähän ostin kesällä Suunnistaja-kaupasta hienon kompassin, jota myyjä kehui todella tarkaksi ja laadukkaaksi. Se maksoikin melkein sata euroa, ja olin yllättynyt kuinka kalliita hyvät kompassit ovat. En kuitenkaan tajunnut ostaessani, että tuolla kompassilla ei voi ottaa suuntaa. Eli se kompassin pyörivä kehä ei liiku. Neula kyllä näyttää magneettiseen pohjoiseen ilmeisen luotettavasti. Tuo kompassin suuntaominaisuuden puute oli käytännössäkin aika iso ongelma suuntaa ottaessani, kun yritin arviokaupalla katsoa oikean suunnan.

Kokemus oli kokonaisuutena surkeasta osaamisestani huolimatta ihan kiva. Kyllä minä lähden uudelleenkin. Liikunnallisestihan tuo ei ollut edes harjoitus, koska juoksemisen suhde seisomiseen ja pään pyörittelyyn oli niin huono. Olisin eksynyt heti vielä pahemmin, jos olisin yrittänyt edetä juosten. Olin harpatin oppien mukaan panostanut edes siihen, että juoksen loppuviivoituksen täysiä, mutta se oli jotain 50m...

Kun sitten pääsin maaliin, niin jännitys oli kova, että olenko käynyt kaikilla rasteilla. Ja vielä enemmän, olenko osannut leimata? Minähän olen kyllä kokenut emitin käyttäjä. Käytin emittiä Lastenojanvuoren ME-kokeessa vuonna 2010, mutta silti olin nyt unohtanut miten se toimii. Siksi joka rastilla väänsin emittiä vastakappaleeseen jokaisella mahdollisella asennolla, jotta varmasti kelpaisi. Ensi kerralla sitten siirryn Mårten Boströmin nopeaan erityisleimaamiseen.
Toinen ongelma oli se, että olin unohtanut katsoa rastikoodit rasteilla. Oletin aina, että kunhan löydän jonkun rastin, niin tietenkin se on oikea. Unohdin, että siellä on muitakin rasteja kuin mitä minun kartassani näkyy. Kuitenkin kaikesta tästä huolimatta sain ilmeisesti hyväksytyn tuloksen! (Tätä kirjoitettaessa virallista tuloslistaa ei vielä ole.)

En muistanut ottaa aikaa kunnolla, mutta luulisin, että kisa meni reilusti alle tunnin (jotain 52-53min). Toisaalta rata oli vain 2.6km, joten keskivauhti oli edelleen noin 20min/km. Parantamisen varaa jäi aika lailla... En ole tyytyväinen suoritukseeni;-)

Teille vähemmän suunnistuksesta ymmärtäville voin kertoa, että iltarastit on aika iso tapahtuma. Siellä on paljon ihmisiä ja sellainen markkinameininki; ihan kuin maraton-expossa. Huomasinkin kisan jälkeen, että myös Suunnistaja-kauppa oli oman myymälänsä kanssa iltarasteilla mukana. Kävin siellä myymälässä valittamassa kompassistani ja kysymässä, josko maksamalla vielä 100 euroa väliä voisi saada sellaisen deLuxe-kompassin, jossa on pyörivä kehä, ja jolla voi ottaa ihan oikean suunnan. Onnistuihan se vaihto parempaan, joten ensi viikolla menee vielä paremmin!