Ap: kevyt pyöräily 34km.
Kävin aikaisin aamulla hakemassa eilen Valkeakoskelle jääneen autoni.
Ip: lepo + ”vatsatreeni”.
Yritin muutaman minuutin jotain vatsatreeniä. En ole koskaan oikein oppinut mitään hyviä vatsaliikkeitä ja siksi niitä ei tule tehtyäkään. En osaa niitä tavallisia istumaannousuja, kun tekniikka hajoaa heti ja siksi en pysty niistä motivoitumaan. Jotenkin jään kaipaamaan sellaista liikettä, jossa suorite on yksiselitteinen ja joka kerta vertailukelpoinen. Istumaannousuissa on niin paljon eri tapoja huijata ja joka toinen ohje on eri mieltä siitä pitääkö nousta lattiasta vain vähän vai kokonaan istumaan saakka.
No, sen verran sain varmaan rutisteltua, että huomenna ei pääse sängystä ylös.
Keem tuossa kommentoi aikaisempaan kirjoitukseeni, että Jämillä olisi suunnistusta tarjolla kangasmaastossa lokakuun lopussa. Kuvannee jotain nykyisestä rappiotilastani, että en heti hylännyt ajatusta mielestäni. Olisihan se tavallaan loogista jatkoa uralleni: Kun ei jaksa juosta tarpeeksi kovaa, niin kokeillaan ultrajuoksua. Ja kun vauhti ei riitä sinnekään, niin sittenhän olisikin aika jo kokeilla suunnistusta. Viimeinen askelhan tuossa sarjassa on sitten geokätköily.
Mutkia on matkassa suunnistukseen silti vielä useita. En kertakaikkiaan ymmärrä niitä karttamerkkejä enkä muutenkaan suunnistuksen sääntöjä ja emittejä. Niitä voinee kuitenkin opetella. Sen sijaan isompi ongelma on muu salakieli suunnistuksessa. Jämillä on iso määrä erilaisia herra-sarjoja, mutta minä en tasa-arvoisena lähde herrailemaan. Sitä paitsi herra-sarjoissa on jotain perhosia ja minulla on tarpeeksi vaikeaa ilman niitäkin.
Tie veisi siis kuntosarjaan. Mutta en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun kuntosarjassa on valittavana kuusi(!) eri matkavaihtoehtoa väliltä 5-25km. Voi hyvää päivää! Onko siellä tarkoitus saada kaikille oma sarja? Onneksi nopassa on juuri kuusi silmälukua, joten matkan arpominen on helppoa.
Viimeisenä lukkona uudelle suunnistajan alulle on kuitenkin Irma. Kun painaa ilmoittautumisnappia, niin joutuu Irma-palvelun login-sivulle ja pitäisi olla joku Irma-tunnus.
Jos näistä kaikista esteistä selviän, niin sitten pitäisi varmaan vielä harjoitella.
Mutta mikä perkele on ”luoteinen kivi” tai ”lounainen notko”?? Eihän siinä ole mitään järkeä! Ilmansuunnat ovat aina suhteessa johonkin. Kivi on kivi, eikä se voi olla sen enempää luoteinen kuin pohjoinenkaan... On tämä suunnistus ihan mahdotonta... Onneksi sitä kuitenkin voi harjoitella kotisohvalla viinilasin kanssa;-)
7 kommenttia:
No niin, sieltä sitä tullaan perässä! Mulla kun ei enää oikea juoksu kulkenut, niin ultralle suuntasin, kun sekään ei onnistunut (eli MM-kisassa piti juosta 100 km, mutta matka olikin 94 m alimittainen) niin suunnistuksen pariin. Suunnistus on tehnyt aika kipeää viime aikoina. Vanhana ei aina tossu nouse tarpeeksi ja turvallaanhan siinä itsensä löytää. Mutta vielä ennen geokätköilyuraa kuitenkin lähden kirittämään uutta suunnistajaa Jämille, jos vain suinkin fyyse antaa myöten. Tervetuloa lajin piiriin!
Nyt tuli niin kovan tason kannustusta, että lähden kyllä Jämille, jos vain kynnelle kykenen ja vaimon nalkutus pysyy siedettävissä rajoissa!
Tunnelma tiivistyy!!
Hieno päätös! Jämillehän voi ilmoittautua sähköpostillakin ja kuntosarjaan saa ottaa vaikka parin mukaan. Tuskin mitään 25 kilsaa lyhyempää matkaa kannattaa harkita jos kunnolla haluaa maastoihin tutustua. :) Jämin kankailla on kyllä harvinaisen hieno juosta...pitänee harkita tuon ohjelmaan ottamista itsekin.
Tartteeks sitä ny lähteä kans mukaan Jämille ihan vain sen takia, että saa kannustettua pjh:n mukaan suunnistuksen pariin :)
Vaikka Jämillä onkin helppoa maastoa niin kannattaa kyllä käydä useamman kerran kuntorasteilla treenaamassa suunnistuksen saloja. Muuten voi tulla Jämillä semmoinen olo, että joo aakkoset olen jo oppinut mutta lukutaito on vielä vähän miten sattuu ;)
Minä panostan Jämillä peesaamiseen. Kuntosarja juoksee ilman hajontaa, joten kai siellä selviää maaliin jotenkin. En todellakaan odota mitään tuloksia...
Itse asiassa eilen suunnistusta jonkin verran harrastava pomoni opasti, että jos ei ole nuorena suunnistusta oppinut, niin mitään toiveita ei ole. Niinpä kyse minulle on todellakin sienestämisestä ja metsässä samoiluista.
Ja onhan sitä nyt vähän kokeiltava enemmän, jotta sitten uskaltaa osallistua erilaisiin seikkailukisoihin. Ei minusta suunnistajaa tule vaikka kuinka yrittäisin.
Terveiset pomollesi, että jauhaa kyllä ihan sontaa ;)
Suunnistusta oppii siinä mitä muitakin lajeja mutta oppimisprosessi on aika lähellä sama mitä lukemisessakin eli oppii vain lukemalla enemmän ja enemmän. Jossain vaiheessa lasten kirjat alkaa sujua mutta Dostojevskin tajuamiseen saa lukea aika kauan;) Pelkkien sanojen tajuaminen ei riitä vaan pitää ymmärtää isompi kokonaisuus.
Karttoja pitää lueskella moneen kertaan ja sitten kun niitä osaa lukea sohvalla istuessa niin seuraavaksi kävellessä ja lopulta juostessa.
Aina pitää lukea karttaa myös suunnistuksen jälkeen. Vasta maaston näkemisen jälkeen ymmärtää kunnolla mitä kartantekijä oikeasti on yrittänyt sanoa.
Viimeinen vaihe eli juostessa kartan lukeminen onkin sitten kaikkea muuta kuin helppoa...
Suunnistuksen hienoimpia puolia onkin tämä ikuinen kehittymisen mahdollisuus. Juoksussa tulee jossain vaiheessa ikä vastaan eikä ennätyksiään enää riko mutta suunnistamisessa voi tulla paremmaksi koko elinikänsä ajan.
Ehkä tuli vähän yksinkertaistettua pomon kommenttia. Pomohan on aina oikeassa, ja minun tapauksessani se on oikeasti totta. On nimittäin tosi hyvä pomo;-)
Kyse oli siis siitä mille tasolle päästään suunnistuksessa. Minä en millään keinoilla enää saa kartan lukemista juostessa selkäytimeen. Enkä haluakaan.
Pomolla on jonkin verran ihan oikeaa perspektiiviä tähän omassa perheessään. Ei se tarkoita, ettei voisi nousta tasolta surkea tasolle huono.
Ja tietenkin tuo keskustelu oli saunakaljojen/viinien kanssa positiivisessa hengessä. Harrastaa siis voi, mutta ei se kartan lukeminen enää selkäytimeen mene. Minä kyllä samoilen nyt metsässä rasteja etsien ihan viihteen vuoksi. En pyri kilpailemaan kenenkään kanssa;-)
Lähetä kommentti