sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Su 15.9. – Tampereen puolimaratonilla jäniksenä

Tänään 21km, 1h 40min

Ap: jänisjuoksu 21.1km, 1:39:59, 4:44/km.

Tänään juostiin kolmas Tampereen puolimaraton ja suosio on kasvanut koko ajan rajusti. Olen mitannut reitin joka vuosi ja lisäksi vienyt kilometritolpat paikalleen ja auttanut vähän merkinnöissä. Onneksi tänä vuonna oli vain kohtalaisen pieniä muutoksia viime vuotiseen reittiin verrattuna, mutta kyllä niitäkin sai vatvoa. Reitti alkaa olla aika hyvä, kun vihdoinkin Ratinanniemessäkin on rantaväylä jossain määrin valmistunut.

Kävin nytkin aamulla kulkemassa vielä reitin läpi ja viemässä kilsatolpat paikalleen. Siinä tulikin parin tunnin auto/kävely/hölkkä-verryttely. Lisäksi tarkistin Ratinan stadionin osuuden oikeaksi, koska siellä tasattiin reitin mitta tarkaksi. Väliaikachippimatot oli sijoitettu noin 80-90m ennen puolimatkaa, mutta mitäpä sen väliä. Oli siellä jotain pientä muutakin sanomista, mutta ei mitään oleellista. Ihan varmasti kaikki juoksivat täyden matkan ja muutaman metrin ylikin.

Sitten olikin kiire valmistautua omaan juoksuun. Olin nimittäin saanut yllätyspestin 1.40-jänikseksi, kun jäniksistä oli vähän vajausta! Minullahan tarkan vauhdin juoksu on intohimo ja jänistely sopii kuin nappi silmään;-) En ollut silti koskaan ennen ollut jäniksenä. Vähän vain pelotti tuo aamun ”verryttely”, joka kangisti/väsytti jalkoja. Ja kun kuntokin on huono, niin olo ei ollut ihan varmin mahdollinen. Mitään verryttelyä en ehtinytkään tehdä, vaan viivalle heti kylmiltään.

Huoli oli ihan turha ja juoksu lähti heti alusta asti kulkemaan juuri oikeaa vauhtia. Jäniksille ei ollut tällä kertaa mitään ilmapalloja tai karnevaalivarustusta, mutta oli sentään hienot omat numerot edessä ja takana (minulla siis numero 1.40.00). Lisäksi meidät esiteltiin ennen juoksua Keskustorilla, jotta oikea jänis löytyisi. Minulle kuuluttaja lupasi joukoittain naisjuoksijoita seuraksi, mutta aika harvassa ne olivat...

Ideana oli tietenkin tasainen vauhti, mutta kuitenkin eka puolikas vähän kovempaa kuin toka. Syynä se, että eka puolikas oli alamäkivoittoisempi ja muutenkin alustaltaan parempi. Tokalla puolikkaalla oli pari mäkeä loppupuolella ja aika paljon mutkikasta hiekka-alustaa. Kyllä tuolla reitillä lievä positiivinen splitti on optimaalinen suoritus.

Kaikki meni kuin elokuvissa. Vauhti oli maaston mukaan tasaista ja eka puolikas täyttyi 49.30, eli hyvää oli rakennettu 30s toiselle puolikkaalle. Tavoitteeseen vievä keskarihan oli 4:44/km. Koko kisan nopein kilsa minulla oli kutonen, joka kulki alamäkivoittoisena 4:33. Minulla oli hyvä iso porukka mukana vaikka se matkan mittaan vähän harvenikin. Juttuseuraakin oli.

Toisen puolikkaan alussa hidastin hieman ja aloin tasaisesti kuluttaa saavutettua etumatkaa. Porukan häntäpäässä oli muutamilla jo vaikeaa. Koko kisan hitain kilsa oli viidestoista kilsa, joka kesti 4:56. Hidasteena oli yksi juomapiste ja Hatanpäänvaltatien ylämäki. Silti ehkä pieni virhe tuli tehtyä tuossa ja muutama sekunti kovempaa olisi ollut parempi. Olin liian varovainen juuri noilla main.

Kun tulimme 17km kyltille, niin hoputin joukkoja aloittamaan loppukirin, koska loppumatka oli aivan tasaista. Suurin osa ohittikin minut ja nosti hieman vauhtia. Tästä minulla alkoi varsinainen tarkkuusjuoksu, kun yritin tsempata mahdollisimman monta hitaampaa tuohon 1.40-alitukseen. Jäin vähän odottelemaan sille tasolle, jossa arvelin vielä mahdollisuuksia olevan ja juoksin riskirajalla juuri siinä 1.40-vauhdissa. Onneksi tiesin kilsatolppien olevan tarkkoja, niin pystyin pelaamaan ihan sekunneilla;-) Garminin mukaan olisin myöhästynyt selvästi, kun se näytti lopulta matkaa 21.3km, ja vähän se välillä hämäsikin.

Pari hiipuvaa juoksijaa jouduin luovuttamaan 2-3km ennen maalia ja juoksin sitten yhden naisjuoksijan kanssa viimeiset kilsat. Saavutimme muutamia edellä menijöitä, mutta aika pahalta alkoi näyttää 1.40-rajan kanssa. Sain vedettyä porukkaa mukaani viimeisellä kilsalla, mutta se sitkeä nainen jäi kuitenkin vähän. Tsemppasin eeppistä loppukiriä kaikille ja yhden kaverin kanssa juoksinkin rinnakkain maaliin sekunnin alle 1.40-tavoitteen. Kuten olin toivonutkin, niin muutama lopussa minusta jäänyt juoksija sai kuitenkin nettoajaksi alle 1.40 vaikka eivät ihan perässäni pysyneetkään. Minähän siis juoksin 1.40-bruttoaikaa. Jäi kyllä silti harmittamaan, että tuo hienosti taistellut naisjuoksija jäi lopulta rajasta noin 15s, mutta teki onneksi reilun uuden ennätyksen. Ehkä silti olisi pitänyt juosta väli 11-16km vähän kovempaa, niin lopussa olisi ollut enemmän hiipumisvaraa...

Tuon naisjuoksijan lisäksi kaksi miestä hiipui porukastani viimeisellä vitosella, mutta muuten kaikki jänisporukassani juoksivat alle 1:40. Osa lähti kiristämään vauhtia jo 14km kohdalla ja osa vähän myöhemmin. Arvelisin tuon porukan päätyneen aikoihin 1:37-1:40.

Kokemus oli hieno ja kyllä sekunttarin kanssa juokseminen vauhtia laskien on hauskaa;-) En turhaan kirjannut tätä tavoitelistalleni tavoitteeksi numero 57. Vaikka jäniskokemus on nyt hankittu ja siltä osin rasti ruutuun saatukin, niin kyllä tätä toivottavasti vielä tulee lisääkin;-)

Loppuaika 1:39:59. Ei huono. Juoksu tuntui helpolta. Keli oli aivan upea.

Ip: lepo.

4 kommenttia:

Marko Forsell kirjoitti...

Kellosepän tarkkaa työtä. Hienolta kuulostanut kokemus. Jos kaikki jänikset ottavat työnsä noin tarkkaan, niin seuraavassa maratonissa harkitsen vakavasti jäniksen perään lähtöä. Varmasti helpottaa.

Markus kirjoitti...

Mahdetaanko Petri tässä viitata sinuun vai johonkin toiseen pupujussiin: http://www.venlakoivula.fi/?p=991.

Jos näin niin mahtoiko Venlan laskut olla ihan kohdillansa vaikka t-nistien luulisi osaavan kyllä vauhdinjaon kohtuullisen hyvin.

pjh kirjoitti...

Kyllähän se minuun viittaa, mutta väärässä on aikoineen. Eli Garmin on näyttänyt liian kovia kilsa-aikoja ja puolivälissä aika oli tasan 49.30. Eli toki siis mentiin eka puolikas hieman tavoitevauhdin alle kuten tuolla itsekin kirjoitin. Varmaan tuo puolivälin ajan erehdys johtuu vain siitä, että hän luuli mattojen olevan puolivälissä.
Mutta oli siis näemmä ainakin yksi tyytymätön asiakas:-(

Markus kirjoitti...

Näinhän se välillä on, että todellista laatutyötä ei osata arvostaa. Itse muistan vieläkin kun joskus jänöilit mulle Coopperin Herwoodin kentällä ja työ oli todellakin niin sekunnintarkkaa että ei voinut kuin pyöritellä päätään! Etenkin kun itse olen täysin kyvytön pitämään juoksuvauhtia vakiona edes kellon avulla (eikä näemmä onnistu pyöräkään wattimittarin avustamanakaan juurikaan paremmin ;=).