Tänään 25km, 2h 03min.
Tänään lenkkeily näytti taas parhaat puolensa, kun ikuisena luonnonlapsena palasin kiireettömän ja rentouttavan juoksun pariin poissa kaupungin melusta.
Ap: kevyt 6.2 km, 32:33, 5:13/km + hieronta.
Pieni peruslenkki aamulla Nirvan metsissä. Jänis katseli polun vieressä vain metrin päässä, kun juoksin ohi. Kaksi vapaana olevaa koiraa haukkuivat iloisesti toisilleen ja tervehtivät minua riehakkaasti hyppien.
Ip: pk/vk 18.5 km, 1:30:30, 4:54/km.
Vein Iinan Pirkkahallin kentälle heittämään kiekkoa ja suuntasin itse luonnon keskelle Pirkkalan metsiin. Aikaa oli 1,5 tuntia ja ajattelin juosta minne mieli kuljettaa ja sitten sopivana hetkenä miettiä paluuta Iinaa hakemaan.
Kun pääsin pois asfaltilta, niin rentoutin askeleeni kevyeen nautinnolliseen vauhtiin ja suljin kaikki vastoinkäymiset pois mielestäni. Leuto kesätuuli ulvoi korvissa ja piti hien pois iholta. Vilvoittava sade piiskasi mukavasti kasvoja ja välillä sateen ja tuulen yhdistelmä pudotti puista raikkaan vesilastin ilokseni menoa viilentämään. Mukavasti läiskyvät lätäköt varmistivat etteivät sukat tarpeettomasti pyörineet kuivina kengissä.
Löysin itseni pian Yöhölkän reitiltä ja seikkailumielellä poikkesin eräälle sivupolulle. Olin jo löytänyt täydellisen flown ja olin yhtä luonnon kanssa. Vain säännöllinen Garminin kilsapiippaus ja satunnainen piriformiksen vihlaisu rikkoi monotonisen juoksuhiljaisuuden. Alkuihmisen aistini heräsivät ja en epäröinyt risteyksissä lainkaan, kun suuntavaistoni kuljetti minua karkeasti Pirkkahallin suuntaan.
Alitin ilmeisesti mottoritien ja hetken aikaa mietin, että mikähän tie matkalla Pirkkahallille päin tässä oikein on. Olin kuitenkin niin uppoutunut menooni, että suorastaan aistin maan magneettikentän ja suunnistin sen avulla. Välillä myös vilkaisin muurahaispesiä puiden vieressä ja myhäilin onnistuneelle reitinvalinnalleni. Taivashan oli kauniin musta ja siksi aurinkoa tai tähtiä ei ollut suunnistusta auttamassa.
Kello kävi vähän turhan nopeasti ja tuttuja maamerkkejä ei vielä näkynyt. Pieni huolenvire kävi jo mielessä, kun maastokin oli muuttunut vähemmän muurahaisia sisältäväksi. Yllättäen tulin jollekin golf-kentälle ja siinä oli muutama kaveri tiiaamassa. Päätin kysyä suuntimaa Pirkkahallia kohti. Saatuani ohjeen käännyin sitten takaisin tulosuuntaan ja juostuani jonkun teollisuusalueen läpi saavuin lentokentän tielle. Nyt siis sain itseni kartalle ja pikainen arvioni oli, että matkaa Pirkkahallille on varmaan 6km ja aikaa vain noin 23min. Pk-lenkki muuttui vk-lenkiksi, kun huomasin, että en ehdi ajoissa Iinaa hakemaan.
Olen aina ylpeillyt sillä, että en myöhästy koskaan harjoitusten lopusta ja Iinan hakemisesta. Takareidet huusivat armoa, kun yritin parhaani minimoidakseni Iinan odotuksen sateessa, ja lopulta saavuin autolle 3min myöhässä harjoitusten ilmoitetusta päättymisestä. Ja juoksin “kovaa” vain löytääkseni tuulilasista lapun, että harjoitukset lopetettiin huonon kelin takia 30min etuajassa ja Iina lähti kaverin kyydillä kotiin. No, ainakin 3min myöhästymiseni jäi salaisuudeksi ja minulla on edelleen puhdas tili.
Seuraava seikkailu on siinä kun lataan reitin Garminilta PC:lle ja tutkin missä kaikkialla sitä on käyty…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti