La 21.5. - Västilän maraton

Tänään 45km, 3h 37min.

Ap: vr 3.3 km, 16:41, 5:03/km.

Aamulla jalkojen kokeilu maratonia varten. Eihän se herkkua ollut, mutta selvästi parempi kuin eilen. Venyttely ja vääntely varmaan auttoi.

Ip: Västilän maraton 42.195 km, 3:20:22, 4:45/km.

Siinä se on meikäläisen maratonkunto, eli 3.20. Juoksuhan oli jotakuinkin odotettu, mutta lohdutonta tämä silti on. Aika on OK ja juoksu oli ihan kivaa 30km, kun mentiin alusta saakka sellaisella kolmen hengen porukalla, mutta loppu ei ollut OK. Ja keskisyke oli kolme pykälää korkeampi kuin Nizzan 2.47-juoksussa, eli ei tässä nyt ihan tikissä olla.

Kärkiporukassamme oli lisäkseni Harri Sippola (voitti kisan, Vantaalla viime vuonna 2.39) ja joku nuorempi kaveri. Mentiin niitä näitä jutellen tasaista 3.15 aikaan vievää vauhtia. Sippola mm. muisteli yhdessä raastavassa nousussa jossain 20km jälkeen, että vuonna miekka ja kirves Luhtalan Eero jätti hänet juuri siinä ja voitti ajalla 2.45 ja hän itse juoksi 2.49. On se Eero vaan kova jätkä, kun tuolla veti 2.45, mutta sehän tiedettiin muutenkin!

Puolikkaan aika meillä oli jotain 1.37 ja 30km kohdallakin olimme tasan samassa vauhdissa. Jalkani olivat kankeat, mutta yllättävän helposti nyt meni tämä vauhti noinkin kauan ja Burana selvästi rentoutti, kun varsinaista särkyä ei ollut lainkaan. Romahdus tuli sitten nopeasti ihan yhtäkkiä 30km jälkeen. Ihan kuin keho olisi sanonut, että nyt mentiin yli standardin pitkän lenkin (=järvenkierto) ja enää ei jaksa.
Sippola nosti juuri siinä vauhtia ja juoksi lenkkinsä kiihtyvänä. Viimeinen kymppi meni häneltä tosi kovaa ja loppuaika oli jotain 3.09. Eli viimeisellä kympillä minuun tuli eroa 10min! Minä jatkoin vielä suurinpiirtein samaa vauhtia ja se kolmas kaveri romahti vielä pahemmin ja jäi minullekin minuuttikaupalla. Viimeinen kymppi oli siis yksinjuoksua.
Minua alkoi jonkin verrata huimata ja heikottaa, ja arvelin energiankin loppuneen sen lisäksi, että nyt jalat olivat aika lopussa. En ottanut mitään geelejä tms. mukaan vaan pelkästään hörppäilin matkalla järjestäjien mehuja. Mutta varmaan se vain kunto loppui. Kun ei ollut mitään erityistä kiirettä, niin kävelin monta ylämäkeä ja epämiellyttävää laahustamista oli loppu muutenkin.

Että sellaista tällä kertaa. Ehdottomasti kannatti kuitenkin mennä. Tapahtuma oli hieno ja järjestelyt jopa huvittavan hyvät, kun kaikissa sarjoissa kuitenkin oli alle 5 osallistujaa, eli kaikille riitti pokaali. Mehuasemat olivat täsmälleen 5km välein ja niiden puolivälissä aina 2,5km kohdalla oli "pesuasema", eli niitä virkistyssieniä. Ilmahan oli hieno, mutta tuuli oli niin kova, että hiki ei päässyt tulemaan eikä siellä mitään jäähdytystä tarvinut. Vastatuuliosuuksilla oli välillä tosi rankkaa. Parasta oli kuitenkin, että maratonilla oli johtoauto ja vielä joukon perässä tuli auto valvomassa häntäpäätä. Tuskinpa koskaan toiste saan maratonilla juosta 30km johtoauton perässä! Ei taida blogosfääristä löytyä muita pro-juoksijoita, jotka olisivat kyseisen kunnian saaneet...