Ke 12.6. – Vanhuus on virallista

Tänään 18km, 1h 27min.

Ap: kevyt 6.2km, 33:49, 5:25/km.

Vedin Puman jarrukengät jalkaan ja hölkkäsin kipeillä pohkeilla aamulenkkinä sähkölinjaluupin. Olipa hankalaa.

Kaikki Suolijärven suuntaan kulkevat peruslenkkini kipuavat sähkölinjalla parin hyvin jyrkän pikkumäen yli, mutta tänään sitten totesin, että nyt saa riittää. Tuon nyppylän voi kiertää Pirkan Hölkän tavoin, mutta tähän saakka en ole antautunut ”tyttöjen reitille”. Kolmantena ja ratkaisevana Ilmestyskirjan vanhuuden enteenä taidan kuitenkin nyt vaihtaa peruslenkkini kulkemaan mäkien ohi. Ei vaan vanha millään viitsi juosta noin jyrkkiä mäkiä sen enempää ylös kuin alaskaan. Pitää vain exceleihin päivittää uusien reittien mitta. Onneksi olen aikanaan tuonkin mitannut ja mäkien kierto tuo 29.5 metriä lisää matkaa yhteen suuntaan kuljettaessa.

Tiesinhän minä, että joskus tämä nyppylän kierto on edessä, mutta olin toivonut, että vanhuus tulisi vasta M55-sarjassa, vaan ei voi mitään. En päässyt edes M50-sarjaan ennen kolmen vanhuuden merkin toteutumista:

1. Kaupunkilenkeillä olen viime aikoina aina valinnut paljon liikennevaloja sisältävät reitit, ja toivonut punaista saadakseni pysähtyä lepäämään.
2. Työmatkalla autoradio on aina vaan useammin Radio Nostalgian kanavalla.
3. Ja nyt siis sähkölinjalla aletaan juosta tyttöjen reittiä.

Huokaus...

Ip: pk 11.5km, 53:05, 4:38/km.

Tällaisen siivun vanha sai vielä illalla aikaiseksi. Pohkeita lukuunottamatta vire oli ihan hyvä eikä syke juuri leposykkeestä noussut.
Eihän tuo reilu kymppi huono ole, kun nuorukainen Suoramajärveltäkin juoksee nykyisin lähinnä nelosia ja niitäkin matolla...

Ja nyt seuraamaan nuorten eliittikisoja! Se on parasta viihdettä vanhalle;-)