Su 5.3. - Pirkan hiihto

Tänään -

Ap: lepo + laturetki 90km.

Ip: lepo.

Tänään siis toinen peräkkäinen juoksuton päivä, kun ei sitä Pirkan hiihdon jälkeen oikein juoksu enää maittanut. Joku asiantuntija voisi jopa väittää, että juoksuharjoitus ei olisi ollut illalla kovin "kehittävä".

Yhteenvetona sanoisin, että hiihto meni oikein hyvin. Aikani oli noin 7h 51min. Ilma oli kaunis ja hiihdon kannalta jotakuinkin täydellinen. Rauhallisen vauhdin ansiosta menossa oli melkein nautiskelun tuntua ja mitään isompia ongelmia ei matkalla ollut.

Liikkeelle lähdettiin Kaapon kanssa aika edestä, kun tulimme paikalle ensimmäisellä bussilla. Alku oli liukasta, oikeastaan paras luisto kisan aikana oli ekalla kympillä. Siinä lykittiin aika kovaa tasatyöntöä pitkät pätkät. Kaapo aika nopeasti katosi horisonttiin, kun väliimme tuli jatkuvasti porukkaa. Kaapo vetikin sellaisen vedon, että hyvä että tiemme erkanivat jo heti ihan alussa ja sain "tehdä oman hiihtoni".

Eka kymppi meni siis lujaa ja kympin kohdalla olivat kädet lopussa ja tasatyönnöistä loppui teho vaikka ei edes hengästyttänyt missään vaiheessa. Ja olihan se potkujenkin teho jo aika onneton. Eli hiihdon lajivoima oli käytetty ekan kympin aikana. Sitten vain aloin hiihdellä kevyemmin ja olin ohituskeppinä välin 20-50km. Kyröskoskella pidin vähän pitemmän stopin ja voitelin suksetkin. Loppumatkasta sitten tilanne oli tasaantunut ja ohittelin itsekin jonkin verran. Olo tuntui ihan OK:lta koko loppumatkan, kun lopetin olemattomien lihasteni kiusaamisen. Keskisyke oli kisassa 135, eli selvästi viikon kevein harjoitus kaikki aamulenkitkin mukaan lukien... Ei tämä varmaan silti palauttava treeni ollut;-)

Vaikka siis matka sujui helposti, niin en juurikaan kovempaan aikaan olisi millään pystynyt. Lajivoimaa ei ole tuon enempää ja erityisesti tekniikka on melko onneton.

Ja olihan matkalla kaikenlaista pientä. Suurin ongelma oli todellakin se, että suksia ei ole ollut jalassa 27 vuoteen (paitsi pujottelusukset yhden kerran noin 4 vuotta sitten). Paniikki oli melkoinen lähtökarsinassa, kun huomasin, että enhän minä pysy pystyssä. Tasapaino ei toimi ja painopiste uhkaa jäädä taakse. Ekalla kilsalla oli monta "melkein kaatumista" ihan tasaisella ja teiden ylitykset olivat ihan myrkkyä. Aika nopeasti sain jonkin verran juonesta kiinni ja ladulla perushiihdossa homma alkoi sujua. Kuitenkin meno oli epävarmaa koko matkan. Kaaduin kaksi kertaa sellaisissa 4-vuotiaiden mäissä, kun oli pieni mutka ilman latua. En muutenkaan uskaltanut laskea mäkiä kunnolla ja en pystynyt vaihtamaan latua tai hiihtämään latujen välissä ennenkuin ihan lopussa. Onneksi latu oli niin erinomainen että se piti miehen pystyssä melkein koko matkan. Luistelun olisin keskeyttänyt 100 metrin jälkeen;-)

Toinen ongelma oli siis varsin odotettu, eli lajivoima ja ehkä tekniikkakin. Kun ensimmäinen minimaalinen hiihdettävä ylämäki tuli, niin jouduin haarakäynnille. Käsissä ei ollut enää lainkaan tehoa ja en pystynyt menemään suorilla mitään mäkiä. Tässä oli osittain kyse myös uskalluksesta ja tekniikasta, koska loppua kohti pääsin suorillakin pieniä mäkiä jonkin verran. Arvelen, että en vain osannut polkaista niissä oikein ja opin hieman matkalla. Kuitenkin koko matkan ajan olin tosi surkea hiihdettävissä mäissä. Haarakäyntimäet olivat ihan OK ja niitä oli helppo kävellä reippaasti. Tasaisilla osuuksilla vuorohiihto sujui oikein hyvin.

Yllättävää kuitenkin oli, että mitään erityistä kasvavaa väsymystä tai vaivoja ei kisan aikana tuntunut. Kädet/hartiat siis väsyivät, mutta se ei haitannut hiihtoa, kun lopetin voimakkaat työnnöt ja menin kevyemmin. Nyt kisan jälkeen käsissä ei tunnu rasitusta. Ranteet tuntuivat hieman kipeiltä hiihdon aikana, mutta ei se haitannut. Oikea ranne on kuitenkin nyt illalla aika kipeä. Ja vuoropotkuista nivuset toki väsyivät tasaisesti kisassa, mutta ei sekään juuri haitannut. Nyt kyllä illalla nivuset (reiden sisäpinnalta) ovat kipeät ja uskon, että huomenna liikkuminen on aika kankeaa. Muita vaivoja ei ollut ja ihan oikeasti siellä loppumatkastakin pystyi nauttimaan hiihdosta ihan OK.

Kalusto ja varusteet toimivat hyvin. Tapin voitelu oli erittäin hyvä, vaikka 27 vuoteen en muuta voitelua ole kokeillutkaan;-) Ehkä suksi oli vähän herkkä, mutta ei minulla mitään ongelmaa lipsumisen takia ollut koko matkalla. Lipsahdusten lukumäärä koko matkalla oli varmaan alle 10. Osin voi olla, että en juuri niissä ylämäissä uskaltanut luottaa sukseen, mutta en usko, että se juuri vaikutti. Lisäsin kerran matkalla pitovoidetta heti puolen välin jälkeen.
Keli oli kylmempi ja "hitaampi" kuin oletin. Alkumatkasta latu oli liukas ja vähän jäinen, mutta pääosan matkasta se oli yllättävän "puuteriluminen". Kyllähän se hyvin luisti koko matkan, mutta ei ollut mikään pikakeli. Latujen välissä luisti paremmin (ja minä en siis pystynyt siinä hiihtämään ollenkaan). Lisäksi ladulla oli paljon roskia.

Vaatetus oli ihan nappiin ja monot toimivat hyvin. Ei puhettakaan rakoista tai varpaiden palelemisesta.

Uudelleen en toki lähde, kun tämä oli sellainen kertaluonteinen juttu. Mutta ihan kivaa oli ja hyvä, että tuli mentyä!

Mahtikiitokset Tapin Tallille varustelainasta ja -huollosta! Ja onnittelut Kaapolle huikesta tuloksesta. Lajin vaihto on varmaan jo harkinnassa...