Tänään -
Masentaa, vaikka en tässä blogaajien pikkuryhmässä pääse lähellekään surkeimpia tilanteita...
Kävin katsomassa Siuntion kisat. Hienoa menoa oli varsinkin miesten taistelu, vaikka Utriainen olikin ylivoimainen sitten kun päätti juosta lopussa kovempaa. Naisten kärjessä oli oikeasti jännä taistelu ja olin taas väärässä, kun ajattelin Puotiniemen vievän kisan kotiin. Elina Lindgrenhän haastattelussa sanoi kisan jälkeen, että hän nyt tähtäisi nimenomaan maratonille. Olisikohan siinä sitten naisten ykkösmaratoonari lähivuosina.
Utriaisella kuulemma takareidet kiristävät usein maratonilla ja siksi lyhyemmät matkat ovat onnistuneet paremmin. Minulla on siis sama vaiva kuin Utriaisella, joten revitään nyt siitä positiivista fibaa.
Meidän Siljalla (siis sisarentyttärellä) oli huono päivä ja varmaan joku tauti päällä. N17-sarjassa tuli kympillä 6. sija ajalla 40.35, kun odotin selvästi mitalia jollain 39-ajalla. Silja on 14-vuotias, mutta jo viime vuonna samassa kisassa raskaammalla reitillä meni 39 min. Kovasti nyt pohditaan, että mikä maksaa kun ei kulje. Taso on pudonnut syksystä paljon.
Siljalla oli ikävä tauti juuri, mutta nyt periaatteessa luulimme, että pari viikkoa on jo kulunut ja se olisi ohi. Tai sitten on jotain treeneissä mennyt pieleen. Sellaista 50-60km viikossa Silja on juossut ja nyt nopeuspainotteisesti, kun se on ollut heikko osa-alue. Olisiko sitten kestävyys kärsinyt...
Poljin aamulla 40min crosstraineria ja hölkkäilin kisaa katsellessa muutaman kilsan, kun vaihdoin välillä katsomispaikkaa. Melkoista ontumista taisi meno olla, kun kommentteina tuli pariinkin kertaan, että "mikäs sinulla on jaloissa?" tai "mitäs siinä onnut?".
Ehkä huomenna pyörällä katselemaan Pyynikkijuoksua ja ripottelemaan suolaa haavoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti