keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Ke 12.9.

Tänään 22km, 1h 52min

Ap: lepo.

Kävin kyllä ennen klo 7 aamulla melkein kolme tuntia mittapyöräilemässä, joten ihan laiskotteluksi ei aamukaan mennyt. En sitten ehtinyt juosta, kun pomo oli pistänyt aamun alkamaan niin aikaisin.

Ip: 21.9km, 1:51:43, 5:06/km.

Juoksin sitten kuitenkin kilsat täyteen, mutta olipas väsynyttä. Ihan erilainen tunne kuin eilen. Lenkin alussa satoi paljon vettä ja juoksin läpimärissä vetimissä, mikä ei kyllä yhtään parantanut tilannetta. Housut liimautuivat jalkoihin eivätkä jalat liikkuneet sitten senkään vertaa. Toivottavasti tästä toipuu huomiseksi.

Jaksoin kuitenkin hoitaa homman, koska minulla oli tärkeä seikkailumissio. Lähdin nimittäin etsimään tarunomaista luoteisväylää. Metsissä pyöräilevät alkuasukkaat kertovat tarinaa mystisestä polkureitistä, joka yhdistää Suolijärven luoteisosat Vuoreksen uuteen asuntoalueeseen kulkien läpitunkemattomien erämaametsien läpi. Tuon väylän olemassaoloa ei ole todistettu ja itse en sitä ole löytänyt, mutta perimätiedossa siihen viitataan silloin tällöin. Verkossakin kulkee eräs Garmin Connect linkki, joka saattaa sisältää tuon väylän, mutta se voi olla väärennöskin. Väylän löytäminen olisi lenkkivariaatioilleni merkittävä juttu, koska nyt Suolijärveltä Vuorekseen pitää kiertää kaukaa Ruskontien kautta ja lenkistä tulee jo aika pitkä eikä sitä esim. aamulenkkinä ehdi juosta.

Juoksin ensin kilsoja kerätäkseni pitkää kiertoreittiä Suolijärven reitille etsimään kohtaa, josta luoteisväylä voisi alkaa. Pian löysinkin lähes umpeen kasvaneen pelottavan näköisen polun juuri sieltä, missä perimätieto kertoi sen olevan. Emmin siinä hetken ja sitten rohkaisin mieleni ja hölkkäsin metsän pimeyteen; olihan minulla kännykkä turvanani. Alussa polku vietti reilusti alaspäin ja päätin jo, että ainakaan toiseen suuntaan en viitsi tätä reitiä jatkossa juosta. Sitten kuitenkin mäki kääntyi ylös ja ihan yhtä huono se on molempiin suuntiin.
Pyy pomppi siinä polulla edessäni ja olin varmaan ensimmäinen ihminen, jonka se oli nähnyt, eikä se siksi osannut pelätä.
Ajantaju häviää nopeasti tuollaisessa erämetsässä ja käännyin polkujen risteyksestä vasemmalle. Olin varmaan juossut jo ainakin 90 sekuntia, kun metsä yhtäkkiä loppui ja saavuin aukeammalle seudulle. Edessä näkyivät vähän matkan päässä Vuoreksen Puistotien valaisinpylväät. Olin siis selvinnyt ja löytänyt reitin!
No, olihan tämä 300-400m polku vähän anti-kliimaksi seikkailulleni, mutta kilsat tuli täyteen ja uusi aamulenkkireitti on löydetty.

3 kommenttia:

Markus kirjoitti...

Metsäihmisten taruissa kiertää itse asiassa huhuja ja jopa mittarien jumalan, Garminin, kirjaan tallennettuja väitteitä alkuperäisen luoteisväylän kanssa rinnakkaisesta väylästä joka on joidenkin lähteiden mukaan hieman alkuperäistä leveämpi ja mahdollisesti myös vähemmän haastavilla korkeuseroilla. Tuo väylä irtoaa Suolijärven lenkkibaanalta hieman myöhemmin (mäen jälkeen) kuin alkuperäinen väylä.

Metsäihmisten suosiossa tosin ei liiemmin ole ollut tuo rinnakkainen väylä koska jo alkuperäinen on niin tasainen ja sileä, että cyclollakaan siinä ei haastetta ole, mahdollisesti maantiekoohottimella voisi saada pienen annoksen jännitystä joka on hyväksi metsäihmisten retkille.

pjh kirjoitti...

Taisikin muuten käydä niin, että juoksin tällä lenkillä nimenomaan tuon rinnakkaisen reitin. Nyt kävin tänään aamulla uudelleen ja juoksin sen "alkuperäisen" isoa mäkeä lähempänä olevan reitin. Alkuperäinen on siis enemmän kapeaa metsäpolkua, kun tuo eilen juoksemani on osin vähän leveämpää metsätien tyyppistä väylää.

Markus kirjoitti...

Jep, selvästi on oikeilla väylillä kuljettu. Juoksijana sinun kannattaa noilla pätkillä varoa tähän vuodenaikaan kiusana olevia hirviöttiäisiä ja sovittaa vaikka ylipitkä rusko tuolle osuudelle. Tuulen vauhdilla etenevää metsäfillaristiahan nuo eivät liiemmin haittaa jollei sitten satu pieni virhearvio polun valinnassa ja joutuu hetkeksi jalkamieheksi.