Tänään 36km, 3h 03min
Ap: pitkä 35.8km, 3:03:05, 5:07/km.
Järvenkierto myötäpäivään maisemakierroksilla ja pienellä harhailulla höystettynä. Sää oli taas niin ihanteellinen kuin vain voi olla. Syksy on ehdottomasti parasta juoksuaikaa.
Oikea jalka kipuili nyt jo alusta saakka ja jännitystä riitti koko rahan edestä, että kuinka tänään selvitään kotiin. Jossain 15km kohdalla tilanne oli hyvin huolestuttava ja olin melko varma, että taksireissu on edessä.
Kun matka sitten jatkui, niin 25km kohdalla oli pakko todeta, että kyllähän tämä taitaakin onnistua. Jalkojen tilanne oli stabiloitunut eikä enää huonontunut lainkaan. Silloin sen tajusin, että kurjuus on nyt maksimoitu! Derivaatan nollakohta on siis löytynyt! Loppumatka menikin sitten ihan kivasti ja maalissa olin ihan hyvissä voimissa. Nylkkykunto on kyllä nyt ihan rautaa ja jalkoja lukuunottamatta jaksamisessa ei ollut mitään ongelmia.
Kaikkihan muistavat, että ”kurjuuden maksimointi” oli legendaarisen Härski Hartikaisen elämänfilosofia 1980-luvun klassikkoelokuvassa Uuno Turhapuron aviokriisi. Härskin ideana oli kaikin tavoin maksimoida elämänsä kurjuus, jolloin hän oppisi nauttimaan mitä pienimmistäkin illoista. Minulle eräs työkaveri pari vuotta sitten totesi kahvihuoneessa, että minäkin olen ilmeisesti valinnut filosofiakseni kurjuuden maksimoinnin. Silloin kontekstina oli kahvinjuonti. Naureskelin hänelle, kun hänellä oli töissä mukana joku ihme härveli, jolla hän teki gourmet-kahvia omista pavuista kuppi kerrallaan. Minähän tunnetusti juon viimeiset pohjat levyllä kolme tuntia odottaneista kahveista ja käytän vielä omaa kahvikuppiani, joka pestään toimistomuuttojen yhteydessä joka toinen vuosi. Perustelin, että on hyvä idea juoda pahaa kahvia, koska silloin on jo tottunut mahdollisimman huonoihin kahveihin eikä ole koskaan ongelmaa, kun jossain sitten tarjotaan huonoa kahvia. Tällöin sain kuulla olevani Härksin kaltainen kurjuuden maksimoija. Minulla vain motivaationa ei ollut elämän pienistä ilioista nauttiminen, vaan pettymyksien välttäminen.
Ip: lepo.
Kuukaudesta on nyt tasan puolet mennyt. Olen saanut kasaan 395km, mikä on kyllä ihan käsittämätön määrä. Sinänsä hyvä, että kaksi ensimmäistä viikkoa ovat menneet näin hyvin, koska edessä on kaksi huonompaa viikkoa. Alkavalla viikolla olen kolme päivää Helsingissä täysillä päiväohjelmilla siten, että vaikea on ehtia juosta yhtään mitään. Seuraavallakin viikolla on iso matkariski. Ja tietenkin jalkojen kestäminen vielä toiset kaksi viikkoa on aika iso riski.
Tavoite on nyt ehdottomasti ylittää 700km syyskuun aikana. Se vaatii enää 150km viikkoja. Huomenna voisi tehdä jotain yllättävää, kuten kiertää järven. Kurjuuden maksimointi siis jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti