tiistai 23. huhtikuuta 2013

Ti 23.4. – Route 66

Tänään 18km, 1h 31min.

Ap: kevyt 6.0km, 31:18, 5:13/km.

Aamukutonen matolla ihan hyvällä vireellä.

Aamulla ei ollut tarkoitus juosta ollenkaan, kun oli taas niin aikainen työlähtö. Heräsin kuitenkin hyvin ja pääsyynä mennä matolle oli varmaan se, että minulla on kesken niin hyvä kolmiosainen TV-ohjelma. Siinä joku rento skottinäyttelijä(?) matkustaa jenkkilässä Route 66:n päästä päähän ja pysähtelee matkalla erilaisiin mielenkiintoisiin paikkoihin. Maisemat ovat upeita ja taustalla soi hieno musiikki niinkuin teemaan sopii. Jotenkin tuo seutu vetää puoleensa ja tämä on muutenkin ihan ultimate ”feel good” –ohjelma ilman vakavaa sisältöä.

Koska elämässä pitää olla tavoitteita, niin kirjaan tähän oman pitkän tähtäimen tavoitteeni. Ajatus heräsi jo ohjelman ekassa jaksossa, mutta vahvistui nyt toisessa. Eli ennen vuoden 2020 loppua (=lapset varmasti lähteneet kotoa ja juoksuennätysten aika iän myötä yhtä varmasti takana) aion juosta Route 66:n läpi Chicagosta Los Angelesiin. Se on tarpeeksi haastava ja järjetön idea ”isoksi tavoitteeksi”, ja kuitenkin juuri minulle itselleni houkutteleva. Ja kun en tunnu muuten saavan aikaiseksi edes sitä haaveilemaani visiittiä Grand Canyonille, niin mennään sitten juosten... Tiedän kyllä, että ei siellä oikeasti soi mitään taustamusiikkia ja niiden hienojen kohteidenkin välillä on aika pitkiä autioita pätkiä;-)
Onhan se tietenkin klisee, että vanheneva äijä kaipaa tuonne yksinäiselle preerialle ja ”lonely rider - open road”-meininkiin. Eihän juoksukärry tietenkään yhtä hohdokas ole kuin Harley Davidson, mutta näillä mennään;-)
Kilsoja matkalle tulee noin 4000, joten ihan viikonloppureissulla tuo ei onnistu.



Ip: kevyt 12.1km, 59:52, 4:57/km.

Tikistin tunnin lenkin väkisin iltapäivän työohjelman sekaan, kun illalla ei kuitenkaan ehtisi enää. Olen työasioissa Långvikin kongressikeskuksessa jossain Helsingin länsipuolella ja juoksin täällä paikallista maantien reunaa. Vähän oli väsynyttä, mutta ihan kiva juosta.

On muuten varsin hulppea paikka tämä Långvik. Tarina/huhu kertoo, että venäläinen miljardööri on hiljan ostanut ja kunnostanut paikan. Paljon olen tällaisia vastaavia paikkoja kiertänyt, mutta tämä kyllä erottuu joukosta kokonsa ja kuntonsa puolesta. En tiedä onko minulla ihan tavallinen hotellihuone täällä, mutta ainakaan en ole varannut mitään erityistä. Huoneessa on silti mm. sellainen pieneen uimahalliin sopiva valtava kylpyhuone, poreallas ja kevyesti 20 hengen sauna;-)

2 kommenttia:

Marko Forsell kirjoitti...

Mahtava ajatus. Tuon legendaarisen tien taitaa suurin osa suomalaisistakin tuntea. Itse joskus leikitellyt ajatuksella juosta ensiksi Suomen halki (ja Oulun kohdalta). Ja joskus myöhemmin ehkäpä päästä päähän.

Tuossa 66:ssa on sentään jo ASENNETTA.

pjh kirjoitti...

Innostuin aika lailla itsekin;-) Olen jo opiskellut reittiä aika paljon ja onhan siinä haastetta. Tehtävissä se on vaikka iso osa tiestä on jo kadonnut ja pelkkä reitin löytäminen on vaikeaa.
USA:ssa on meneillään kuitenkin melkoinen tien restaurointi-hanke ja reitistä on valtavasti materiaalia netissä. Näyttäisi siltä, että ihan alkuperäinen tiekin on jossain muodossa olemassa noin 80% matkasta. Minulle tärkeintä olisi kuitenkin se, että reitti kulkee keskeisimpien Route 66 kaupunkien kautta, ja se kyllä onnistuu.

Jenkeissähän on coast-to-coast-juoksijoita ollut vaikka kuinka paljon, ja moni heistä on juossut osan matkaa Route 66 pitkin. Mitään ainutlaatuista tuossa suunnitelmassani ei siis ole, mutta eihän siellä paljon suomalaisia ole ollut.

Useimmat tuntuvat juoksevan lännestä itään, jolloin aavikko-osuudet Kaliforniassa etc. saa juosta myötätuuleen. Minulle kuitenkin nimeomaan east-to-west on tärkeä, kun se on se hohdokas suunta...

Oikeasti tässä voi mennä 100 asiaa pieleen ja varmaan meneekin, mutta kyllä tämä ihan kiva haave on;-)
Harjoitukseksi voi nyt lähivuosina hakea jotain Suomi-juoksuja tai muita lyhyempiä etappijuttuja.