Tänään -
Kiireinen palauttelupäivä.
Ap: lepo.
Ip: ulkoilua 30min.
Hetken jo ajattelin ilmoittautua 5km-radalle Kyötikkälän iltarasteilla, mutta päätin kuitenkin pitäytyä helpoimmassa 3km-radassa. Enhän ole vielä kertaakaan selvittänyt sitä edes keskinkertaisesti, vaan joka kerta olen ollut surkea.
Tämän päivän suoritus oli selvästi paras suunnistukseni tähän mennessä (9min/km), mutta ei siitä kyllä mitään positiivista fiilistä jäänyt. Se muuten taitaa olla suunnistukselle ominaista, että ikinä ei voi olla tyytyväinen. Nytkin piti sitten yksi rasti pummata aivan järjettömällä tavalla varmaan melkein 5 minuuttia. Kyllä hakkasin kotona päätä seinään karttaa katsellessa. Olin useiden polkujen risteyksessä, eli melkein yhdestä pisteestä lähti polkuja/teitä 6-7 eri suuntaan. Siis siinä melkein Kyötikkälän urheilukentän vieressä. Tajusin kyllä, että nyt on hyvä mahdollisuus valita väärin ja yritin olla huolellinen. Silti olin taas täysi idiootti. Tulin polkujen suuntia katsomalla tiettyyn valintaan. Näin maastossa, että kyseinen polku lähtee ylämäkeen varsin pian, ja kartalla tuota ylämäkeä ei korkeuskäyrissä näkynyt. Silti jotenkin sain itselleni selitettyä, että kyllä se on oikea polku! No ei se ollut... Minulla on kyllä suuria vaikeuksia sen kanssa, että leveä ulkoilureitti ja sellainen pieni metsäpolku voivat kartassa näyttää melkein samalta.
Muut rastit löytyivät aika hyvin. Mutta on kyllä pakko sanoa, että tällä kertaa rata oli TODELLA HELPPO! Kun pääsi jollekin hehtaarille rastista, niin kirkkaan punainen rastimerkki näkyi heti. Sitä tuttua lopun harhailua ei tullut ollenkaan. Avoin maasto ja näkyvä rastimerkki: toivottavasti Jämillä on sama homma!
Mutta siksi tuo pummaus varsinkin v*tutti. Ja kun rastit olivat niin helppoja, niin olisi pitänyt osata tehdä parempia reittivalintoja. Nyt taas valitsin varmimmat mahdolliset reitit polkuja pitkin. Ja tietenkään en katsonut korkeuskäyriä ja sain ihan turhaan juosta sitä h**vetin harjua ylös ja alas. Erityiset naurut sain, kun yhdessä kohtaa ihmettelin kaveria, joka poikkesi selvältä hyvältä polulta kangasmetsään. Minä jatkoin polulla ja se sukelsi loputtomaan suppaan, josta tultiin melkein nelivedolla ylös. Kaveri juoksi supan reunaa tasaisella;-)
Tuli reilu enkka, kun reitti meni noin 25 minuutissa. Faktahan kuitenkin on, että tuo reitti olisi pitänyt juosta ihan helposti 15 minuuttiin. Jos Jämillä olisi samanlaista maastoa ja rastit yhtä näkyvillä, niin kyllä minä sen 15km ehdin kolmessa tunnissa vaeltaa!
Loppuhuipentumana Kyötikkälän reissussa taas oli yllättäen tuttu kaveri emittejä lukemassa. Ja heti tuli kuittia tuosta 3km-ratavalinnasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti