Tänään 38km, 2h 53min
Ap: vr5 + Pirkka 33.0km (@2:25:19), 2:52:50, 4:32/km.
Se oli sitten tusinamiehen 12. Pirkan Hölkkä tänään. Juoksu ylitti kaikki odotukset niin tuloksellaan kuin helppoudellaankin. Minullehan Pirkan mäkinen reitti on myrkkyä ja suhteessa maantietuloksiin tuolta tulee yleensä aika vaatimattomia numeroita. Kolmena vuonna olen juossut onnistuneesti Pirkan ja maratonin samana syksynä, ja silloin maratoniin on mennyt parin minuutin tarkkuudella puoli tuntia kauemmin kuin Pirkkaan. Ja aina vielä niinpäin, että ero oli alle puoli tuntia: 2.28->2.58, 2.25-> 2.53 ja 2.19->2.47. Useimmilla ero on suurempi, mutta se siis riippuu siitä miten hyvin vaikeampi maasto kulkee.
Ehkä tuosta samasta syystä Pirkka ei minulla olekaan koskaan ollut syksyn päätavoite, vaan se on aina juostu jonkun maratontreenin sivutuotteena. Tai sitten enemmän tai vähemmän häröilemällä ilman mitään ideaa, kuten tänään. Silti tulos 2.25 oli kolmanneksi paras Pirkan tulokseni! Enkka on 2.16 ja toiseksi paras tulos 2.19. Kerran aiemminkin meni 2.25, mutta sekunnit olivat nyt paremmat;-)
Lähtöpaikalla oli paljon tuttuja ja siellä jutustellessani yritin keksiä päivän juoksulle suunnitelmaa. Löytämäni kaverit olivat kuitenkin >3h suunnitelmissa, tai sitten ihan liian kovia. Niinhän siinä kävi, että verkassa törmäsin Markoon ja pienen haastattelun jälkeen päätin kuitenkin yrittää 2.30-alitusta. Marko sanoi lähtevänsä vielä vähän reippaammin liikkeelle ja kokeilla miten kulkee, ja minä ajattelin sätkiä perässä.
Markon startti oli sen verran vauhdikas, että en kuitenkaan lähtenyt siihen kyytiin. Juoksin omaa reipasta vauhtiani ja Markon selkä loittoni nopeasti ja näinkin hänet sitten vasta maalissa seuraavan kerran. Eroa taisi tulla noin 3min. Itsekin ajattelin lähteneeni vähän liian kovaa, mutta kun juoksu tuntui ihan hyvältä, niin en pelästynyt 4.10-kilsoja. Tiesin, että takareidet alkavat vaivata jossain vaiheessa, ja siihen ei edes alkuvauhti paljon varmaan vaikuta. Takareisissä ei ole muuta ongelmaa kuin meneillään oleva lihaskuntotreeni ja ne vain eivät ole tarpeeksi levänneet tällaiseen juoksuun.
Juoksu sujui sitten maaston mukaan ihan OK eri porukoissa ja vauhti lupasi selvää 2.30-alitusta. Tuttuun tyyliin jäin pienissäkin ylämäissä, mutta kevyillä osuuksilla kulki tosi hyvin. Puolimatkan kivellä väliaika oli 1.12.40, eli reilusti alle, jos mitään haaveria ei sattuisi. Kahdenkympin jälkeen takareidet olivat kireät kuin viulunkielet ja aloin pelätä kramppeja. Askel muuttui sen verran jäykäksi, että vauhti putosi 10-15s/km vaikka en tuntenut hidastavani lainkaan. Buranan vaikutus lakkasi loppumatkasta ja takareidet särkivätkin jonkun verran, mutta kyllä tuo silti helposti meni. Vikalla parilla kilsalla pystyin tekemään vielä reilun kiristyksen ja ohittamaan kolme selkää, mikä on aivan poikkeuksellista minulle. Maalissa olin todella hyvissä voimissa ja palautumisen kanssa ei tule mitään ongelmia.
Puolimatkan kiveltä maaliin tulin sekunnin nopeammin kuin ekan puolikkaan. Sehän tarkoittaa hyytyvää juoksua, koska toinen puolikas on paljon helpompi. Mutta hyytyminen oli puhtaasti takareisien jäykistymistä. Tosi hyvä fiilis jäi tästä vedosta. Nyt vaan lihaskunto paremmaksi ja kyllä se juoksukin vielä joskus kulkee!
Ja tätäkin kautta vielä huikeat onnittelut Jarille, joka teki mahdottomasta totta ja voitti Pirkan M50-sarjan! Siinä sitä on itsellekin tavoiteltavaa ensi vuodesta alkaen, mutta haaveeksi jää kyllä tuollainen suoritus.
Ip: lepo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti