sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Su 27.4. – Pyynikki interruptus

Tänään 15km, 1h 10min

Ap: vr 3.3km, 15:29, 4:42/km.

Perinteinen kisapäivän aamuverkka. Flunssa oli taas selvästi huonompi eilisen paremman päivän jälkeen, ja ei oikein muutenkaan kulkenut.

Kävin sitten vielä kangistamassa jalkoja lisää kiertämällä puolikkaan kilsatolppia paikalleen. Ei nyt ole ihan paras kisafiilis, mutta pakkomielle käskee silti lähteä.

Ip: vr3 + vk 5km + vr4, 54:16, 4:27/km.

Pyynikkijuoksusta ei sitten syntynyt paljon tarinoitavaa. Alkuverkassa oli jo aika selvää, että hommasta ei tule mitään. Röörit olivat tukossa ja syke korkealla. Mietin jopa osallistumisen perumista, mutta eihän se ollut kuitenkaan vakava vaihtoehto, kun numero oli jo rinnassa ja olin vaivautunut Ratinaan saakka.

Aloitin juoksun ihan normaalisti ja pari kilsaa meni suurinpiirtein odotetusti. Toki hengitys oli vaikeaa jo ekassa ylämäessä vaikka ylämäkivauhti oli aivan surkeaa. Juoksin hidastuvalla vauhdilla kaikki isot ylämäet, mutta viiden kilsan jälkeen totesin, että ei tästä mitään tule. Vähän tyhmältä tuntui lopettaa ylämäkien jälkeen, mutta jotenkin huumori katosi kokonaan juoksusta ja aloin jo ajatella palautuuko tästä mitenkään Hampuriin. Tein uudet syke-ennätykseni sitten nuoruuden päivien ja tuskin silloinkaan olen 180-numeroita noin pitkiä aikoja nähnyt.

Heitin siis kävelyksi muutama sata metriä ennen näkötornia ja aloin miettiä, että mitähän sitä nyt tekisi. Ajattelin odotella Henna Virkkusta ja juosta samassa porukassa maaliin ja saada kuvan lehteen. Näkötornia lähestyessäni sain jopa hienoa kannustusta, kun joku huusi ”tuolta tulee kävelysarjan ensimmäinen!”. Tuulettelin siinä jo vähän tulevaa kävelysarjan voittoani. Näkötornilla jäin sitten odottelemaan ja juttelemaan katsomossa olleen Tapin kanssa (joka on aloittamassa projekti-Berliiniä). En kuitenkaan jaksanut Virkkusta ihan odotella, kun entinen työkaveri Stefu tuli jonkin ajan kuluttua ja juoksin hänen seuranaan loppumatkan maaliin. Olisikohan loppuaika ollut hieman yli 48min.

Tästä ei siis aivan valtavaa itseluottamuspiikkiä saanut Hampuriin... Matka on kuitenkin peruuttamattomasti maksettu.

Ei kommentteja: