Su 6.4. – Isojärven seikkailu

Tänään retkeily noin 45km, 7h 11min

Päivän ohjelma oli siis Hazorin järjestämä retki Isojärven kansallispuistoon ja sen ympäristöön. Olipas mukava lenkki ja hieno kokemus! Kiitokset taas Hazorille uskomattomasta energiasta näitä juttuja keksiä, suunnitella ja toteuttaa! Minun lisäkseni Hazorin tapahtumakutsuun oli tarttunut Satu Jyväskylän seudulta ja kolmisin taivalsimme suunitellun reitin pienin muunnelmin.

Tapasimme aamulla juoksureitin loppupisteessä ”Heretyssä” ja jätimme minun autoni sinne ja ajoimme Satun autolla lähtöpaikalle. Lähtöpaikka oli Nelostien varressa (joka on tietysti tie numero 24) aika kaukana kansallispuistosta. Itse asiassa retken ekan osan juoksimmekin kansallispuistoalueen eteläpuolella kierrellen paikallisia luolia. Koko seutu on valtavan mäkistä ja kivistä, joten siellä riittää upeita kallioita ja suuria siirtolohkareita, ja todellakin myös niiden muodostamia ”luolia”. Juoksun ekat 30km sisälsivätkin vuorotellen metsäautoteillä juoksemista ja sitten umpimetsässä ja kivikoissa koluamista. Kipusimme muutamalle isommalle ”vuorelle” ja kolusimme tärkeimmät kivikot. Lapsenmieliset Tommi ja Satu ryömivät kaikkiin luoliin ja koloihin, joita kivikoista löytyi. Pieni pettymys oli se, että kaikki karttaan merkityt suojellut vanhat puut olivat kaatuneet tai kaadettu, joten suuresti odottamani puiden halailu jäi kokonaan tekemättä.

Alkumatkalla kului suunniteltua enemmän aikaa ja lyhensimme aikataulun takia vähän toisen puolikkaan suunnitelmaa. Tuo retken toinen osuus oli sitten virallisen kansallispuiston alueella ja se oli ihan oikeaa polkujuoksua; paikoin hyväkuntoista polkua ja paikoin melko teknistä kivien ja juurien peittämää polkua. Juoksun kannalta tuo osuus oli selvästi hienointa ja oli sielläkin maisemat kohdallaan. Yllättäen kuitenkin iso osa poluista oli vielä umpijäässä! Eli paikoin juoksu oli lähes hengenvaarallista liukastelua. Nastakengät olisivat olleet hyvä valinta. Satulla sellaiset olikin mukana, mutta Tommi ja minä neuvoimme jättämään ne autolle ja vaihtamaan slicksit ennen polkuosuudelle siirtymistä. Että silleen;-)

Koko retken bruttoaika taukoineen oli 7h 11min ja matkaa kertyi noin 45km. Juoksupätkillä menimme mielestäni ihan hyvää hölkkävauhtia maastoon suhteutettuna, joten kyllä tuo ihan kunnon treeni oli. Nilkat olivat ajoittain kovilla, kun metsäjuoksu oli taas jotain ihan uutta. Ja olihan siellä muutamia rankkoja nelivetonousuja. Kokonaisuutena minulla vire oli hyvä ja aika helpostihan tuo meni. Jalkoihin ei tullut mitään puutumista ja palautumisen kanssa tuskin tulee juurikaan ongelmia. Sää oli mitä parhain ja sateelta vältyttiin kokonaan. Ainoa miinus oli yllättävän suuri lumen ja jään määrä reitillä. Retken datat ovat täällä.

Tommi ”luolassa”. Oli siellä paljon hienompiakin luolia;-)

Satu ja Tommi kivellä. Ihan kaikille ei kiivetty, mutta monille kuitenkin...

Yksi retken huippunähtävyys oli Linnavuori, joka myös Suomen Machu Picchuna tunnetaan. Täällä hämäläiset 1000 vuotta sitten pistivät kunnolla pataan karjalaisia ja välillä novgorodilaisiakin. Tästä suunnasta ne hyökkääjät tulivat, kun kaikilla muilla suunnilla vuorelle on mahdoton jyrkänne. Itsekään en ollut millään erottaa tuota vuorta siitä alkuperäisestä Machu Picchusta. Ovat kuin identtiset kaksoset! Erotatko sinä kumpi on kumpi?

Tommin ottamia videopätkiä täällä.